Ajatuksia synnytyksestä ja ajasta sen jälkeen

Viikon päästä meillä ollaan täysiaikaisia. Viikon. Kavereiden raskaudet on menneet aina tolkuttoman nopeasti, miten mukamas voi 9kk mennä nopeasti? No näin. Kuten omakin meni. Muistan yhä ensimmäisen viikon jolloin tiesin olevani raskaana, ennen loppiaista, pakkasessa ja sormet kohmeessa Felicitakseen soitetun puhelun kesken koirien päivälenkin, kun varasin aikaa alkuraskauden ultraan. Ja sitten alkoi se piinaava 3vk odotus, onko tuolla ketää ja onko se joku elossa joka siellä on.

Radi temppuilee, täytyy ottaa asia puheeksi neuvolassa keskiviikkona. Enää ei elimistö siedä mitään viljoja paitsi ruista. Ikävästi kaventaa ruokavaliota kun kaikki mitä normaalisti tulisi syötyä jokusen kerran viikossa, on poissuljettu. Täysjyväviljat, kaura, ohra ja vehnä, talkkuna. Tänään hamstrasin kaupasta kasviksia, proteiinia ja muuta millä saa mahaa päivin täytettyä. Kun on nälkä vähän kokoajan, alkaa välillä olla vaikea miettiä mitä sitä sitten söisi. Aamupala, lämmin ruoka, välipala, toinen lämmin ruoka, välipala tai iltapala. Ja kuitenkin hiilareita pitäisi syödä vähintään 150g vuorokaudessa, toki niitä saa pieniä määriä muualtakin kuin viljoista, mutta 2 palaa ruisleipää ei välttämättä riitä täyttämään hiilaritarvetta päivässä. Joten mieluummin otan loppuraskauteen lääkityksen kuin stressaan jokaista suupalaa joka sisältää jotain viljaa tai jätän lähes kaikki viljat pois.  Sukulaisissa käyminen on myös haastavaa, kun aina jos on tarjolla ruokaa tai muuta siinä on jotain hiilareita mitä en voi syödä. Lauantaina söin kotona sipulikeittoa ja yhden itse leivotun moniviljasämpylän, 1h myöhemmin verensokeri oli 8.2. Kiitos ei hiilareita siis meille.

Synnytys. Olisi seuraava etappi. Toisina hetkinä iskee pakokauhu, en minä osaa synnyttää. Toisaalta tulee se realismi, kukaan joka ensimmäistä odottaa, ei "osaa". Avainsana on luottaa kehoonsa, se osaa, vaikka minä en. Toki radin takia pelko vauvan hirveän suuresta koosta on kokoajan läsnä. Vaikka maha ei ole (minun mielestäni) kovin iso, sf-mitta menee nätisti vähän keskikäyrän yli ja kiloja on tullut vain 7kg koko raskauden aikana, ei se mitään vauvan koosta kerro. Kyllähän pienetkin ihmiset ovat ongelmitta synnyttäneet isoja vauvoja, typerästi vain omassa takaraivossa kolkuttaa omalle äidille todettu "alakautta et yli 3kg painoista olisi synnyttänyt". Minä en kuitenkaan ole äitini vaikka olemme ruumiinrakenteeltamme aika samanlaisia. Kuitenkin jokaisen lihakset, rustot, nivelet ja jänteet käyttäytyvät eri tavalla ja se mikä mahtuu toisesta ongelmitta ulos, ei tule toisesta millään. Siinä toinen avainsana, luottaa kätilöiden ammattitaitoon, että he tietävät milloin ollaan ongelmissa sen suhteen mahtuuko vauva vai ei. Harmi vain, tämä tilanne tulee vasta - yleensä - kun ollaan 10cm auki ja vauva ei ponnistamisesta huolimatta liiku oikeaan suuntaan. Ja siitä sitten hätäsektioon. Eli synnytä kahdesti, se on ehkä se suurin kauhuskenario, kärsi ensin alatiesynnytyksen kivut ja avautumiset, tee työtä saadaksesi vauva maailmaan ja sitten otetaankin toista kautta ja koe vielä elo sektiohaavan kanssa. Mieluusti kerta per synnytys jos saan valita. Joten ei, ihan hirveän kova luotto minulla ei ole kätilöihin, kun olen niin paljon joutunut kuulemaan ja toteamaan sen, että ensisynnyttäjiä ei yleensä kuunnella. Vaikka kätilölle synnytys on "rutiini" yhdellä tavalla, ja ensisynnyttäjälle täysin uusi kokemus, väitän silti, että synnyttäjä itse tuntee kehonsa paremmin kuin yksikään kätilö. Ja sitä pitäisi kunnioittaa. Tein suppean synnytystoivelistan neuvolakortin takakanteen. Toiveena on mahdollisimman luonnollinen synnytys johon ei puututa enempää kuin vauvan vointi vaatii. Käynnistystä en missään nimessä halua jos se ei ole aivan pakollista, siinäkin mieluummin kalvojen puhkaisu kuin oksitosiini tippa suoraan. Mies pidetään ajantasalla kokoajan, eritoten jos tulee hätätilanne. Enkä halua ponnistaa puoli-istuvassa asennossa jos jalat kantaa sen verran, että joku loogisempi, painovoimaa hyödyntävä asento, on mahdollinen. Ja synnytyksen jälkeen hyvä imetystuki ja -ohjaus.
Kivunlievityksestä olin aiemmin ehdottomasti epiduraalin kannalla, mutta aktiivinen synnytys-ryhmää luettuani totesin, että samalla tavalla se voi negatiivisesti vaikuttaa synnytyksen kulkuun kuin mikä tahansa lääke. Jolloin voi olla, että tueksi vaaditaan taas oksitosiinia tipalla, että synnytys jatkuu. Joten kannattaako synnytystä pitkittää ja ottaa lääkettä toisensa perään jos kroppa hoitaa homman myös ilman ulkoista apua (oksitosiinia) ja kipujen kanssa kuitenkin selviää? Tästä en ole silti mitään "ehdotonta" päätöstä tehnyt, mennään tilanteen mukaan.

Sitten se aika kun vauva on ulkoistettu mahan tälle puolelle. Vaatteet. Miltähän tuntuu pukea päälle omat vaatteet? Olen sujuvasti valunut "ei kiinnosta" akselille, päälle mahtuu yhdet pitkät ja yhdet capri-mittaiset housut joilla voi mennä ulos. Ja kotihousuja löytyy kahdet joilla voi kotona istua. Paitojen suhteen on vähän enemmän valinnanvaraa, mutta olen tyytynyt venyttämään näitä 2-3 normi toppia, äitiyspaitojakin on parit mutta... Vaatekaapin valinnanvara voi siis yllättää, miten paljon sitä lopulta on kun maha tästä pienenee.
Liikunta. Voi että. Vaikka jaksan kävellä yhä aamulenkkejä, voin vain kuvitella sen fiiliksen kun pääsen vaunujen kanssa heittämään ensimmäisen kunnon hikilenkin +6km. Puhumattakaan ensi keväästä jolloin ajatuksissa siintää jo joogan, juoksemisen ja rullaluistelun aloitus uudelleen. Toki vatsalihasten erkauma mielessä pitäen. Joogaa suositellaan aikaisintaan 3kk alatiesynnytyksestä ja 6kk sektiosta aloitettavaksi. Tammikuussa siis joogasalille jos vauva tulee suosiolla alakautta.

Ruoka ja imetys. Imetys vaatii energiaa noin +500kcal/vrk. Syön ehkä yhä vähän turhan vähän kaloreita siihen nähden minkä verran niitä pitäisi syödä, osasyynä tämä saamarin radi. Mutta synnytyksen jälkeen voi syödä vaikka kokonaisen kaurarieskan jos haluan, ja siinä onkin muutama asia joista haaveilen jo nyt. Ei niin tiukkaa nihilismiä ruuan suhteen! Punaviinilasillisesta haaveilen myös toisinaan, mutta enemmän haaveet ovat ruokaan liittyviä, kunnon italialaista pastaa, kaurarieskaa, chili-valkohomejuustoa, kiinalaista... No katsotaan mitä kaikkea sitä kaapista lopulta löytyy kun ruokarajoitteet ovat poistuneet. Toistaiseksi salaatti liha/kana/kala linjalla ja ruisleivällä. Onneksi loppusuora häämöttää.