Elokuu - kesän loppu lähenee

Elokuu. Vuosi takaperin olen alkanut kaivaa villasukkia kaapista. No nyt ei ainakaan vielä ole tarvinnut, mahassa möyryävä lämpöpatteri ja imetystyyny polvien välissä takaa sen, että sängyssä nukkuminen vastaa huonosti lämmitetyssä saunassa nukkumista. En oikein tiedä kummin on parempi, selkäkipujen kanssa sitkuttaminen ilman imetystyynyä vai tyyny polvien välissä joten yöt menee puolet ja puolet kombolla. Onneksi yhä yöunet pysyvät siinä 5-7h tietämissä ennen ensimmäistä vessaan nousemista, vaikka vauva-appsi väittää, että saatat jopa nousta 3 kertaa yössä vessaan. Juu en nouse, ei tule kauppoja. Meillä nukutaan yöt - vielä kun voidaan.

36. viikko menossa. Laskettuaika on syyskuun alussa, kuukausi ja pari hassua päivää päälle. Maha alkaa olla laskeutunut, vauva on oikeinpäin ja pää siellä missä pitää, mutta viikko sitten neuvolassa ei ollut vielä kiinnittynyt. Painoa on tullut alle 10kg tähän mennessä, pari hellepäivää kyllä turvotti ja keräsi nestettä jolloin kotivaa'an lukemat olivat nousussa, mutta katsotaan mitä ensi viikolla neuvolassa sanotaan. Radi-mittaukset sujuvat ja arvot pysyvät - onneksi - rajojen sisällä joten ihan hirveää stressiä tässä ei suuntaan tai toiseen ole.

Mitä oireita sitten näillä viikoilla löytyy? Suonenvedot loppuivat, samoin magnesium voiteella läträäminen, jeij! Alaselkä ja lonkat kipeytyvät öisin enemmän ja vähemmän. Pää tuntuu jalkojen välissä ja alavatsakipuja on. Eilen bongasin ekat kunnon supistukset, eikä harmita yhtään. Mieluusti synnytän vähän "ennenaikaisesti" kuin 14vrk yli... Sukkapuikkovihlaisuja on toisinaan myös ollut, paikat siis kypsyy. Linea negra minulla on ollut ainakin puolivälistä raskautta, en ole tajunnut yhtään mahakuvaa ottaa ilman paitaa, mutta tällä hetkellä tuo ulottuu ihan kohdunpohjaan asti. Hidastun, lenkillä käyn aamulla ja toisina aamuina se 2km tuntuu paljolta, toisina tuntuu, että menisi vaikka 8km - en ole kyllä edes ajatellut kokeilla, koska luulen, että ei kuitenkaan menisi. Syödä voisin noh suunnilleen kokoajan. Pari viikkoa oli hankalaa kun hapetus oli ihan nolla iltaisin, sohvalla ähisin ja puuskutin, että happipullo ja viikset kiitos, ei täällä saa henkeä. Nyt kohtu on kai vähän laskeutunut ja hapettuminen palautui normaalille tasolle. Yhä siis kokonaisuutena ollaan "helpossa" vaiheessa raskautta.

Viikon aikana olen käynyt keräämässä kanttarelleja, mustikoita, vadelmia ja pessyt ikkunat kotoa. Tekemään siis yhä pystyy yhtä sun toista, tosin yleensä noiden metsäpäivien jälkeen tarvitsee sohvalepopäivän, koska keho alkaa ilmoittaa, että nyt on rehkitty liikaa. Hirveä hinku hamstrata pakkaseen talven varalle marjoja vaan joudun ehkä laittamaan miehenkin asialle jos meinaan enemmän kuin litran tai kaksi mustikoita tuonne saada.

Kaikki vauvatavarat alkaa olla pesty, vaunut kotiutuivat viime viikolla. Nyt vain toivon, että vointi pysyy sellaisena, että jaksan tehdä ja liikkua suht loppuun saakka, jotta aika ei käy turhan pitkäksi kotona. Kirjastossa tulee ahkerasti käytyä ja kirjoja on mennyt useampi viikossa, toisaalta ihanan turhamaista voida päivisin maata sohvalla, lukea kirjaa, syödä, nukkua päikyt ja jatkaa lukemista - miestä töistä kotiin odotellessa. Jos joskus raskausajan saan vielä kokea, luulen, että sitten tällaiset rauhalliset kotiolemispäivät ovat hyvin kaukaista historiaa ison mahan ja taaperon kanssa. Mutta se on sitten tulevaisuuden asioita - sinne kun ei kukaan näe, mutta aina sitä saa haaveilla.

Poseerattiin yhdessä kameralle ^_^

Seuraavassa postauksessa voisin pohtia näin synnytyksen lähestyessä ajatuksia synnytyksestä ja perhevalmennuksista joissa käytiin miehen kanssa pari viikkoa sitten!