Arki sujuu. Hän on valloittava. Voisin istua sohvalla ja katsoa niitä pieniä kasvoja, suuta joka menee mutruun hetkittäin kun hän näkee kenties unia. Nyrkki joka hakeutuu poskelle nojaamaan, pieni keho joka hakeutuu ihon lämpöä vasten. Suuret, siniset silmät jotka hetkittäin tutkivat maailmaa niin tarkkaavaisesti. Hiljainen tuhina hänen nukahtaessa maha täynnä rinnalle. Se tunne kun kaikki vuodet jotka odotit raskautta, johti johonkin näin mielettömään lopputulokseen. Vielä viimeisinä viikkoina minulla ei ollut "ihannevauvaa". En uskaltanut ajatella aikaa raskauden jälkeen, jos jokin meneekin pieleen. Mitkään sanat maailmassa eivät riitä kuvaamaan tunteita omaa lasta kohtaan, ei mitkään. Kaikki kuulostaa ja tuntuu liian laimealta. Kaikki mitä tarvitaan on siinä hetkessä kun saan vain katsoa häntä ja vastata kaikilla tavoilla hänen tarpeisiinsa jotta hänellä on hyvä olla.
Imetys lähti sujumaan heti salista lähtien. Ehdottoman suuri apu oli imetyksestä kertova sivusto sekä facebookin imetystukiryhmä. Kun itsellä oli selkeä käsitys miten imetyksen pitää tapahtua, vauvan oikea ote ja miltä suun pitää näyttää kun vauva on rinnalla, millaisia imetysasentoja on, mitkä ovat vauvan nälkäviestit... Niin loppu sujuikin lähes itsestään. Pari kertaa hoitajat auttoivat sairaalassa omaa asentoa paremmaksi, mutta neidin imuote on ollut kokoajan erinomaisen hyvä ja ollaan saatu monta onnistunutta hetkeä. Imetys sattuu. Sitä faktaa ei mikään poista, rinnat ovat arat kun eivät ole tottuneet tällaiseen stimulaatioon. Ensi päivinä olin erittäin kiitollinen 3h syöttöväleistä, sain hetken hengähtää ennen seuraavaa imumaratonia. Sitten nousi maito. Ja se vasta koskeekin, pienistä lattarinnoista paisui hetkessä kuumat ja arat koripallot. Kaalinlehtiä, buranaa ja sitten kellon tuijotusta, että herää jos syömään. Ja usein hän söi vain toisen rinnan joten 6h imetystauko toiselle oli kovin horror. Onneksi pahin pinkeys hieman helpottaa nyt, paitsi toisen rinnan osalta johon olen joutunut aloittamaan suihkutissi-hoidon. Se kun kerää maitoa melkein tuplat toiseen verrattuna. Nyt viikon imetyksen jälkeen on hetkiä, kun saan vauvan rinnalle ja parin minuutin imetyksen jälkeen imetys ei satu, vain itse imetyksen aloitus. Joten uskon, että viikko tai kaksi ja imetys muuttuu täysin kivuttomaksi kuten usein käy. Olen ylpeä itsestäni ja eritoten tuosta pienestä ihmisestä, että me olemme onnistuneet tähän asti. Tavoitteenani on yhä 6kk täysimetys, mutta en vieläkään halua ottaa yhtään turhaa stressiä, sillä sekin voi vaikuttaa negatiivisesti maidon tuloon ja herumiseen. Luotan rintoihini ja vauvaan, luonto tekee tehtävänsä.
Kotona hän syö ja nukkuu. Mahaa jos kipristää tulee pieni kitinä, mutta meillä ei juuri itketä. Ei vaipanvaihtojen yhteydessä, ei aamutoimien, ei muutenkaan. Hän on tyytyväinen ja kaunis, niin kovin kaunis pieni ihme. Jotain minkä me kaksi saimme aikaan mieheni kanssa.
Enemmän kuin koskaan uskalsin pyytää tai toivoa <3
 |
| Viimeinen kuva kun supistukset alkoivat |
 |
| Kotiuduttiin <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.