Viikko kotona

Ensimmäinen viikko kotona on takana. Millaista se sitten on ollut, olla äiti ja opetella arkea pienen ihmisen kanssa?
Uskomatonta. Kaikilla tavoilla. Hetkittäin miettii voiko vauva todella olla näin helppo? Meillä on suht tarkka 3 tunnin rytmin vauva. Imetystä 30-60min ja unta noin 3h. Yöllä meillä nukutaan noin 4h unipätkä, on ollut 5 tunninkin yhtäjaksoisia unipätkiä. Koen siis, että saan nukkua kaikenkaikkiaan riittävästi. Pari yötä on mennyt vähän hulistessa. Neiti syö ja jää ähryämään viereen. Meillähän sujuvasti nukutaan siis perhepedissä vaippasillaan, saman peiton alla äidin kanssa ihokontaktissa. Sukulaiset ovat päivitelleet, että laita nyt sentäs omaan sänkyyn se jo. Vieressähän pinnasänky on "sivuvaununa". Koen kuitenkin, että alle 2 viikon ikäinen ei ole vielä omaan sänkyyn siirrettävissä, jahka hän vähän kasvaa ja käsitys itsestä ja maailmasta muotoutuu siirrytään unipesän kautta pinnasänkyyn. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. Imetyskin on mukavan helppoa kun hänelle voi herätessä nakata tissin suuhun ja syömisen jälkeen sammutan yövalon ja jatkamme unia ilman siirtelyä tai touhotusta mihinkään suuntaan.

Vaunuilun aloitimme sunnuntaina ja neiti onneksi viihtyy vaunuissa erinomaisesti. Silmät menevät kiinni kun vaunut liikkuvat ja lenkin jälkeen hän ottaa noin 2 tunnin unet pihalla. Oma kunto alkaa siis palautua kun pääsen lenkille ja palautuminen edistyy.

Miten oma palautuminen synnytyksestä? Hyvin. Kiloja ei jäänyt yhtään. Perjantaina ennen synnytystä painoa oli tullut 7.5kg ensimmäiseen neuvolakäyntiin verrattuna. Sunnuntaina viikko synnytyksestä kiloja oli lähtenyt 8. Joten syödä saa ahkerasti jotta energiaa on riittävästi imetystä ajatellen. Paikat ovat yhä oudon tuntuiset, sisäelimet ja lihakset tuntuvat olevan ihan väärillä paikoilla. Kävelen kuitenkin jo 4km lenkkejä vaunujen kanssa joten koen palautumisen lähteneen hyvin käyntiin. En ole ollut juuri kipeä sen jälkeen kun 4 päivän kestomigreeni loppui. Tikit eivät kiristä, voin istua, seistä, kävellä, tehdä normaaleja asioita muutenkin normaalisti.

Imetys sujuu. Yhä tuntuu epämukavaa tunnetta, lähes kipua kun neiti tarraa kunnon imulla kiinni, mutta se hellittää kun imettää hetken. Rinnat onneksi eivät pakkaa niin pahasti maitoa mitä sairaalassa joten kaalinlehtiä olen tarvinnut vain satunnaisesti. Särkylääkettä en melkein viikkoon lainkaan. Maidonkerääjä on ollut ahkerassa käytössä, pumppailua olen välttänyt nyt kun olen tehnyt vasempaan rintaan suihkutissi hoitoa. Se alkaa tuottaa tulosta, saan pidettyä suht kivuttomasti jo 5-6h imetysvälin vasemmalla rinnalla ilman tolkutonta pakkaamista.

Eilen oli ensimmäiset mahapurut vauvalla ja teki kyllä pahaa katsoa kun toista kipristää ja sattuu, etkä voi muuta tarjota kuin syliä ja lohtua. Aamullakaan hän ei malttanut nukkua kunnolla, joten vaunulenkki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Heti vaunuihin laskettuani hänet, silmät menivät kiinni ja nyt hän nukkuu kolmatta tuntia. 04 jälkeen hän ei nukkunutkaan kuin pätkiä. Ilmeisesti suklaa aiheutti meidän mahapurut, koska se on ainoa ruoka mitä söin eilen ja toissapäivänä ja itsellänikin tuntui mahassa ikävältä pari päivää. Joten ei suklaata meille hetkeen katsotaan oliko se aiheuttaja vai joku muu. Mitään muuta en kyllä itse keksinyt ruokavaliossa jota en olisi syönyt tässä viikon aikana - paitsi tuon suklaan.

Tänään neuvola tulee kotikäynnille, mielenkiinnolla odotan miten pieni on kasvanut!