Nimetön dynamiitti

Meidän pieni ihmeen syntymästä tulee tänään kuluneeksi 3 viikkoa. Viikon päästä, 4 viikon iässä hän saa nimen. Ristiäiset ovat siis sovittuna ja pappi kävi eilen kylässä. Saimme onnellisesti saman, eläkkeellä olevan papin, kastamaan lapsemme joka meidän vihki toukokuussa. Minulle se merkitsee eritoten paljon oman henkisen vakaumuksen puolesta, olen ko. papin saarnoja käynyt kuuntelemassa pariin otteeseen ja saanut niistä itselleni sitä "jotain" mikä muilta kuntamme papeilta on jäänyt puuttumaan. Neidin ensimmäinen kirkkokäynti on myös jo tiedossa lokakuun lopussa kun menemme seuraamaan äitini seurakuntatyöhön vihkimistä sunnuntain jumalanpalvelukseen. Marraskuussa on perhekirkko, joulukuussa kauneimmat joululaulut ja joulukirkko jonne on tavoite ehdottomasti osallistua myös.

Pohdin toissailtana pitäessäni vauvaa kylkeäni vasten ja silittäessäni selkää, että olo kun kuin dynamiittia käsittelevällä. Rauhoitu, kohta helpottaa kipristys, älä vaan herää. Olen onnellisesti jo nyt mennyt sieltä missä aita on matalin, nuku tissi suussa ole hyvä.
Iltarutiiniksi otettiin toisesta rinnasta iltasyöttö sohvalla, sitten vaipanvaihto, body pois ja sänkyyn syömään toinen rinta. Siitä sitten nukkumaan. No yllättäen tämän ikäinen ei nuku jos ei väsytä ja on ihan tuurissa, että sohvalla jos silmät lupsuvat, niin sängyssä on täysin pirteä ja ihmettelevä napero kun äiti olisi valmis nukkumaan. Itselleni rutiinit ovat olleet aina älyttömän tärkeitä ja tässä kohden ei helpota se, että vauva ei allekirjoita äidin ajatuksia. Itse kun pohtii, että kello on nyt 23 ja voitaisiin mennä sänkyyn syömään, kohta se varmaan nukkuu. Arvaatte miten siinä käy, vauvalle on sama onko kello 02 vai 23 ei väsytä, en nuku. Yleensä kyllä iltaisin hän simahtaa, ja irroittaa tissistä ennen nukahtamista tai sitten minä irroitan sen suusta. No toisina iltoina jos mahaa kipristää ainut joka auttaa uneen on tissi. Joten siinä sitten nukutaan sujuvasti, vauva tissi suussa ja äiti simahtaa tyytyväisenä siihen. Ollaan niin kusessa vielä tämän asian kanssa jos jatketaan samalla linjalla kun napero kasvaa, en epäile yhtään.

Eilen illalla syötin neidin sohvalla ja hän simahti rinnalle. Iskä haki unipesän yläkerrasta ja siirrettiin neiti siihen, jos se vaikka nukkuisi. Joo nukkui se, 5min. Ja heräsi. Silmät suurena ja ähryämään iskän syliin kun unipesä oli ihan tyhmä juttu. Äidillä oli taas hyvä ajatus, että jos se tuohon nukahtaisi, sen voisi kantaa sänkyyn ja äitikin pääsisi nukkumaan. No ajatukseksi jäi.

Onneksi öisin hän nukahtaa syötön jälkeen ja meille tulee yleensä se 2 syöttöä yössä, 03-04 välillä ja 05-06 välillä seuraavan kerran. Aamulla hän syö 07-08 välillä ja herää sitten 09-10 välillä aamutoimille. Vaunuihin laitan päikkäreille noin 11 maissa ja siinä hän nukkuu tyytyväisenä sen 4 tuntia noin.

Siinäpä meidän arki, kellon katsomista ja syömistä. Päivisin virka-aika vauva ja iltaisin yleensä alkaa olla vaativampaa menoa, syliä ja heijaamista, sohvalla saattaa tovin viihtyä itsekseen, toisina iltoina ei hetkeäkään. Silti olen nauttinut äitiydestä, kaikesta siitä huolenpidosta, turvasta ja hoivasta jota voin pienelle tarjota. Ja saan yhä kyllä nukkua suhteellisen hyvin, joten vaikka omat rutiinit ja niiden puute toisinaan harmittaa, on harmitus pientä kun katson omaa, maha täynnä nukkuvaa, tuhisevaa nyyttiä <3

On se pieni <3