Ruokapäivitys kuvina

Olo on mennyt parempaan, jos verrataan viime kuun olotiloihin. Ruokakaupassa kykenee käymään ja toisina päivinä miettimään ruokaa ja sen valmistusta. Jeij! Ruokaohjelmien katsominen telkkarista onnistuu myös. Bongasin Jamie Oliverin ohjelman viikonloppuna ja ruuaksi oli tarjolla Super green cannelonit. Ruoka jonka päätin laittaa ehdottomasti testiin, lasagnea mutta ei kuitenkaan.

Karkeasti suomensin ohjeen ja lähdin aamulla kauppaan. Kotiin tullessa puuttui chili, sitruuna ja basilika. Perinteisellä "kyllä mie suurinpiirtein muistan mitä siihen tulee" asenteella. Myöskään lähi S-marketimme ei tarjonnut canneloneja eikä ricotta juustoa, muut siis unohdin lahopäisyyttäni. Joten perinteiselle kokkauksen mukavuusaluelle, let's sovelletaan!

Vihreällä täytetyt cannelonit  

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

Oliiviöljyä

200g pakastepinaattia

450g (tuoreita) sesongin vihreitä, lehtikaalia, mangoldia, nokkosia tms.

1/2 sitruuna

250g canneloneja

1/2 muskottipähkinä 

Tomaattikastike

2 valkosipulinkynttä 

1 tuore chili

3x400g kuorittuja tölkkitomaatteja

30g parmesaani juustoa

Juustokastike 

250g ricotta juustoa

1 suuri vapaan kanan muna

200ml kevytmaitoa

Tuoretta basilikaa

Ainekset valmiina toimintaan. Lime mehu puuttuu kuvasta, jolla päätin korvata sitruunan. Ostin hetken mielijohteesta mozzarellaa sen ollessa osta minut lapulla. Tähän aikaan vuodesta tuoretta lehtivihreää ei ole tarjolla joten pakasteesta pinaattia pussi (200g) ja puoli pussillista (n. 200g) lehtikaalia sekä 3 kevätsipulinvartta toimi tässä vihreänä. Canneloneja en myöskään saanut joten pennepasta toimi korvaajana. Alla siis sovellettu versio a'la tuurimartta.

Sipulit ja valkosipulit tupperwaren pikakokkiin ja hienoksi, paistoin hetken oliiviöljyssä ja laitoin pinaatit sekä lehtikaalit sekaan, sekä pilkotun kevätsipulin. Kiitos ystäväni joka toi minulle Dubaista tuliaisina maustesetin, minulla oli myös kokonainen muskottipähkinä kotona josta raastoin sekaan puolet, ohjeessa oli ehkä 1, mutta muskottipähkinän tottumattomana käyttäjänä tyydyin puolikkaaseen. Pannulla seos oli sen aikaa, että kaikki pakasteet sulivat ja laitoin lautaselle jäähtymään ja kaadoin "silleen sopivasti" limemehua joukkoon.

Seuraavaksi kaivoin tästä samasta maustesäkistä kuivatun chilin, tuoreen puuttuessa, ja pilkoin 2 valkosipulinkynttä tomaattikastiketta varten. Eksynyt limemehu, sekä mozzarellat myös kuvassa.

Paistoin valkosipulia ja chiliä hetken oliiviöljyssä ja laitoin tomaattitölkit sekaan sekä noin yhden purkillisen vettä, jolla huuhdoin loputkin tomaatit purkeista. Keittelin noin 15min ja aloitin epätoivoisimman operaation, täytä pennepasta cannelonien puutteessa.

Yritin. Sain 5 minuutissa yhden täytettyä puoliksi ja totesin, että luovutan, sovelletaan myös tämä osio. Tässä kohtaa vihreä paistos oli käynyt tehosekoittimessa ja olin laittanut sen pakastepussiin johon leikkasin niin pienen reiän kuin osasin. Cannelonien täyttäminen varmasti onnistuisi tällä menetelmällä, pennepastan - ei.

Kaadoin valmiin tomaattikastikkeen vuoan pohjalle. Ladoin pilkotun mozzarellan päälle ja pursotin pussissa olleesta vihreästä seoksesta puolet mozzarellan päälle, sitten oli pastan vuoro. Pastan päälle pursotin loput vihreät pussista ja sitten vuoroon juustokastike.

Juustokastike piti laittaa tehosekoittimeen, eli maito, kananmuna, basilika, ricotta juusto ja parmesaani.  Nopeaa ja helppoa, ehkä. No basilika ja ricotta puuttui - sovelletaan. Maito ja kananmuna sekä parmesaani kulhoon ja vatkasin sekaisin. Raastoin noin 200g luostari juustoa, sekoitin haarukalla joukkoon ja kaadoin vuokaan.

Varmistus, että pastat ovat peitossa ja ripottelin vielä parmesaania ohuen kerroksen päälle. 170c kiertoilmalla ja 35min. Lopputulos.

Erittäin syötävä!

Suosittelen kokeilemaan ko. reseptiä, cannelonien kanssa onnistuu varmasti täyttämistä myöten erinomaisen hyvin. Annoin vetäytyä 15min ennen syömistä ja vuoka ei ollut liian vetistä, sopivan kostea koostumukseltaan. Pasta oli imenyt erittäin hyvin ylimääräisen nesteen. Ja raskauden tämä vaihe antaa myöten syödä jo näinkin juustoista ruokaa, oli hyvää!

Seuraava vaihe on opetella syömään sieniä, kaikki sieniruuat näyttää televisiossa luokattoman hyvältä - ja minä kun en niitä ruuassa voi sietää. Tulevan lapsen myötä tavoitteena on kuitenkin saada osallistettua lasta pienestä pitäen ruuan valmistukseen, raaka-aineiden valinnasta lähtien. Luomaan mahdollisimman ennakkoluuloton pieni ruokailija. Itse olen aikuisena joutunut opettelemaan suuren määrän ruokia mitä voisi syödä, sillä äitini ei syönyt - eikä siten myöskään tehnyt, tietyistä raaka-aineista koskaan mitään ruokaa, joten aikuisiällä ruokavalioon on tiensä löytäneet mm. kesäkurpitsa ja oliivit. Ehkä ainut mitä meillä ei tulla syömään, on sisäelimet, sillä kumpikaan meistä tulevista vanhemmista, ei niitä syö.

Ja vielä karvaisista naperoista kuvia iloksenne, apukokki vahti tänään keittiössä, että lattiat pysyy puhtaina.

Lopuksi täysin ohi aiheen. Tästä nojatuolista haluaisin eroon. Entisen asukin jäämistöä ja kivasti kulahtanut jo, mutta millä tästä nyt luovut kun sillä ahkera käyttäjä on. Takana näkyvät remonttiromut voi ignorata suosiolla. Ehkä esteettisyyteni saa väistyä tämän nojatuolin osalta niin kauan kun Jadis siinä viihtyy.

Tänään vaihtui jo 17. raskausviikko, aika etenee huimaa vauhtia, samoin kuten kevät. Pian pääsee jo pihatöihin, lumet sulaa vauhdilla ja jäälle en uskalla enää lähteä, rantojen läheisyydestä menneet paikoin jo aivan mustaksi.

Kevät, korpiklaani ja ystävät

Kevät tuli muutamassa päivässä. Linnut alkoi laulaa, aurinko paistaa ja lumet hupenevat silmissä. Yöt pakastaa ja päivisin lämpötila kipuaa etupihalla yli 7 lämpöasteeseen, ainakin seinän vierustalla missä lämpömittarimme majailee.

Viikko sitten minut yllätettiin aivan ihanasti aamulla, olin lähdössä toisen kaason kanssa lenkille 9:30, vaan oven takana olikin molemmat kaasot ja luvassa oli mitäpä muuta kuin polttarit. Päivä oli aivan täydellinen, aktiviteetteja ja ruokia myöten minun näköinen. Vain 3 ihmistä estyi saapumasta paikalle joten suurin osa tärkeitä ystäviä oli kanssani viettämässä "prinsessapäivääni".

Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan luottohevosellani jonka vuokraajana aloitin 10 vuotta sitten. Polvivamman takia mielenkiinto heppailuun hiipui, mutta Dickillä on aina erityinen paikka sydämessäni. Nytkin pitkän tauon jälkeen selkään nouseminen oli luontevaa ja hauskaa. Heppailusta siirryttiin pulkkamäkeen, talvi-ihmiselle huisin hauskaa ja kaikki tuntuivat vapautuvan pulkkamäessä! Edellisestä mäenlaskusta on kyllä ehtinyt vierähtää vuosia ja taas vuosia.
Loppuilta meni ihanalla mökillä, jonne oli järkätty majoitus koko porukalle, ruokaa, sipsejä (ja paljon!) sekä muita herkkuja. Naurujoogaa pääsimme kokeilemaan, sain ihanan, perinteisen morsiussaunan ja lopulta nautimme lämpimässä paljussa oleilusta kirkkaan tähtitaivaan alla <3 Unohtumaton päivä jossa oli paljon unohtumattomia hetkiä, ihanien ihmisten kanssa. Ja mikä parasta, en oksentanut kertaakaan koko päivänä!

Tämä viikko on mennyt talvilomalla, remontteja ja tulevan kesän to-do listoja suunnitellen. Raskautta on jäljellä noin puolisen vuotta joka eittämättä hurahtaa nopeasti, kuten alkuraskauskin, nyt ollaan jo toisella kolmanneksella. Jos löytyy takausta appivanhempien puolesta kylpyhuoneen, takkahuoneen, saunan ja wc:n remontti alkaa heti kun pankki antaa rahoitusta, olen siihen siis yrittänyt hakea inspiraatiota pinterestistä ja etuovesta. Lisäsiipi on onneksi suht uusi, rakennettu -90, mutta silti hieman epäkäytännöllisesti suunniteltu tulevaa lapsiperhe arkea ajatellen. No ei auta kun soveltaa ja laittaa älynystyrät töihin!

Tänään kaivoin ensimmäistä kertaa kai koko vuonna treenivaatteet naftaliinista, napit korville, sykemittari mukaan ja lenkille. Sopivat mätöt spotifyn kautta soimaan ja tossua toisen eteen. Oli todellinen itkeäkkö vai nauraa olo, kun Korpiklaanin Metsämies alkaa soida, pää menee huisin kovaa vauhtia ja kroppa ei liiku. Entinen treeni-minä meni kuin täi tervassa. Mutta 4 kilometrin jälkeen jokin naksahti selässä kohdalleen ja löysin vauhdin, en toki ihan normaalia vauhtiani, mutta viimeiset 2 kilometriä käveltiin 6.4km/h vauhdilla, mikä on jo erinomainen suoritus alkuvuoden kunto ja olotilat huomioiden. Alaselkäkivut ovat alkaneet jo nyt vaivata, ja tosiaan, kun raskautta olisi vielä kaksi kolmannesta jäljellä, olisi parempi pysyä edes jokseenkin kunnossa loppuraskautta ajatellen. Keskiviikkona kävin kahden vuoden tauon jälkeen uimassa 750m/40min joka sekin oli tuuletuksen arvoinen asia. Selkään sekin kävi, mutta toivottavasti myös auttoi.

Eli, kevättä kohden. Yritän saada ruokamääriä suuremmaksi ja ruokia pysymään sisällä paremmin. Nyt olen oksentanut enää kerran päivässä joten parempaan menossa kokoajan. Pihamaalle tekisi mieli päästä jo tonkimaan ja rullaluistelu houkuttaa niin maan pirusti. Miehelle lupasin, etten rullaluistele raskaana, mutta ehkä joudun huhtikuussa pari pientä lenkkiä varoen heittämään, hinku rullaluistimille on nyt jo käsittämättömän kova! Pian pääsee laittamaan pihaa kesäkuntoon kunhan lumet sulaa. Häätkin lähenee ja koulutehtävät alkavat kasaantua. Toivotaan, että nämä aurinkoiset päivät jatkuvat myös ruudun sillä puolella!

P.S. Eilen oli neljäs vuosipäivä miehen kanssa ja kävimme uudessa, vasta avatussa ravintolassa illallisella. Ruoka oli todella hyvää ja tuoksui todella hyvältä, mikä oli parhautta pitkään aikaan! Vielä pari viikkoa takaperin ulkona syöminen ei olisi tullut kuuloonkaan.

Kaupunkihypetys ja omia oloja

Törmäsin eilen Pasi Toiviaisen tekstiin asumismuodoista eli tiivis asuminen vrt. väljemmin asuminen ja sen vaikutuksista päästöihin ja ilmastonmuutokseen. Meillähän yhä paukutetaan tätä politiikkaa, että kaupungeissa kun ihmiset asuvat tiiviisti ja lähellä työpaikkoja, päästöt vähenevät joten maaseutu autioksi ja sitä rataa. Ideologiaa, jota vastaan itse olen vahvasti, kuten aiemmissakin teksteissä se on jo ilmi tullut. Teksti on pitkä, mutta se ehdottomasti kannattaa lukea ajatuksella. Ydinkohtana poimin tähän teille tiivistyksenä sen, mitä poliitikot ja kaavoituksia tekevät päättäjät eivät kerro:

Nyt häly syntyi siitä, että heidän tuloksensa – vastoin yleistä käsitystä – osoittavat, että kaikkein eniten ilmastopäästöjä aiheuttavat uusien, kaikkein tiiveimmin rakennettujen alueiden asukkaat – eli juuri he, joita nykypolitiikka ilmastonsuojelun nimissä lisää halajaa. Miten ihmeessä tämäkin nyt näin menee? Mikseivät kaupunkien tiivistäminen ja entistä energiatehokkaammat asuinrakennukset tepsikään?

Siksi, että nyt laskuissa on – vihdoin – mukana asukkaiden kaikki ilmastopäästöt – ei ainoastaan liikenteestä ja asumisesta suoraan aiheutuvat. Paljastavaa on, että vaikka uusissa energiatehokkaissa kaupunkiasunnoissa suoraan asumisesta johtuvat päästöt ovat pienentyneet noin 20 prosenttia vanhoihin asuntoihin verrattuna, käytännössä kaikki muut päästöt ovatkin sitten lisääntyneet. Nämä uudet ”ekoasukkaat” syövät, shoppailevat, autoilevat, matkustelevat ja ylipäänsä käyttävät erilaisia palveluja ja huvituksia siihen tyyliin ja sillä volyymillä, että heidän hiilijalanjälkensä on toistakymmentä prosenttia suurempi kuin keillään muilla. Suurempi kuin vanhoilla kaupunkiasukkailla ja suurempi kuin millään väljemmillä alueilla.

Mutta, sitten he jatkavat, että jos laskelmissa otetaan huomioon myös erilaisten kotitalouksien luonteet – kuten perhekoot – niin erot uusien ja vanhojen rakennusten samoin kuin erilaisten alueidenkin välillä alkavat hävitä. Tällä tavalla suhteutettuna yhdyskuntarakenteen tiiviydellä ei olekaan enää oikeastaan mitään merkitystä – ei hyvässä, mutta ei pahassakaan. Ainoaksi heidän tilastollisesti merkittäväksi havainnoksi jää enää, että väljemmillä pientaloalueilla rakennusten energiansäästöön panostaminen kannattaa.

Siinäpä sitä pohdittavaa ja ruodittavaa. Helsinki tuntuu yhä pyrkivän lisäämään asuntovolyymiaan, ja kaavoittaa uusia asuinalueita jo olemassaolevien virkistysalueiden tilalle, kuten Tuomarinkartano. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se fakta, että kaikki halukkaat eivät yksinkertaisesti nyt vain mahdu sinne Helsingin ydinkeskustaan asumaan ja se on ihan ok. Vaihtuvuutta kuitenkin tulee perhekokojen muuttuessa, ja ihmisten liikkuessa kaupungeista ja maista toisiin. 

Eilen oli kolmannen kummipojan ristiäiset. Oli ihana pukeutua vartalonmyötäiseen mekkoon, koska keskivartalolle pikkuhiljaa ilmestyvä pyöreys ei haitannut yhtään, päinvastoin. Paino oli tänään neuvolassa pudonnut 0.5kg kiitos jatkuvan oksentelun ja siitä syystä nyt ollaankin tämä viikko sairauslomalla. Silti kun sylissä sai pitää sitä vajaan 2kk ikäistä pientä miestä sai taas lisämotivaatiota jaksaa tätä olotilaa, meilläkin voi syksyllä olla tuollainen minityyppi, ihan oikeasti. Tänään mennään sitten H13+0. Alla vielä pieni sivuprofiili eiliseltä, turvotusten piikkiin on helppoa laittaa tässä vaiheessa vielä vyötärön seudun muutokset, mutta kyllä se kaverikin alkaa pikkuhiljaa tilaa itselleen ottaa.

Julkaisuja

Julkaisin ensimmäiset raskaus-aiheiset tekstit jotka tähän asti ovat olleet visusti vain luonnos asteella. Maaginen rajapyykki ylitetty ja toivottavasti kaikki jatkuu hyvin myös syyskuulle asti. Vastarannankiiskilään on odotettavissa siis perheenlisäystä vähemmän karvaisessa muodossa tällä kertaa,  raskausviikkoja tänään tasan 12+0. Huisia <3.

Se olennaisin pohdinta tottakai

Tänään vaihtui rv11. Meidän la on elänyt viikon verran kokoajan alaspäin joten neuvolatädin mukaan tänään on rv11, minun mielestä yhä rv10+6. No ollenaistahan se lasketun ajan virallinen päivä ei ole, syntyy sitten kun syntyy, siinä +-2vk:a se taitaa aina mennä. Päivät alkaa olla vähän parempia, mutta en uskalla vielä olla liian optimistinen, liian hyvää ollakseen totta on turhankin tuttua omalla kohdalla. Mistä puheenollen kolmatta fiaskoa odotellessa, ensi toisen auton osa antautui joten nyt ollaan yhden auton varassa. Eilen pesin pyykkiä ja mies menin noin tuntia myöhemmin vessaan joka oli muuttunut saunaksi, pyykit oli keitetty. En tiedä mikä koneessa kärvähti, mutta kone oli kuuma, ei kärsinyt käsin koskea ja pyykit höyryävän kuumia. Se oli sitten sen koneen loppu.

Olen ehtinyt viime viikkoina pohtia jo toki tässä kohtaa raskautta (huomaa sarkasmi) sitä olennaisinta asiaa, eli kulkupelit/vaunut/rattaat. Nehän maksaa, ihan mitä tahansa 50-1500e välistä. Vaikka tätä raskautta ja tulevaa elämää perheenä on odotettu kuin kuuta nousevaa, en halua laittaa rahaa turhaan tarvikkeisiin jos edullisemminkin saa.
Tätä lastenvaunuratastarvike-viidakkoa selattuani jokusen viikon olen päässyt johonkin käsitykseen siitä mitä me kaivataan käytännöllisyyttä ajatellen:

• Turvakaukalo - uutena

• Matkarattaat, luultavasti Gracon ja sinne adapteri jotta turvakaukalon saa helposti kiinni rattaisiin. Nämä ilmeisen kätevät kaupungilla ja kaupoissa, kevyet ja turvakaukaloa ei tarvitse kantaa kädessä. Matkarattaat käytettynä sillä ne menee myös ulkomailla ja näitä saa hyväkuntoisia alle 100 eurolla.

• Yhdistelmävaunut. Näissä sitä valinnnanvaraa ja ominaisuuksia piisaa enemmän kuin toistaiseksi ymmärrys riittää. Heitto/teleskooppiaisa olisi aika ehdoton. Ilmakumirenkaat ja jousitus, ehdottomasti isot pyörät jotta menevät helposti hiekkatiella, metsäpoluilla, lumessa, loskassa u name it. Muista oheisvarusteista, pehmeä vai kova koppa, hyttys-, sade-, jalka-, se ja tämä suojista ei sitten mitään hajua. Myös vaunut käytettynä sillä uusille tulee hintaa ihan tolkuttomasti. Onneks on tulossa reissuja pk-seudulle ennen syksyä joten voi katsella vaunuja laajemmalta alueelta kuin kotikulmilta.

Muutoin en ole urhannut juuri ajatuksia sille mitä pieni ihminen tulee tarvitsemaan. Lähinnä stressiä aiheuttaa yli 100 neliöisessä omakotitalossa tilanpuute. Neliöitähän meillä on, vaan remontoituja ei. Samassa makuuhuoneessa vauva menee melkein ensimmäisen vuoden, vaan sinne ei mahdu pinnasängyn lisäksi juuri muuta. Makuuhuoneen ollessa yläkerrassa tulee siis lipasto jonne vauvanvaatteita olen ajatellut, ja hoitopöytä alakertaan. Vessa on myös erittäin epäkäytännöllinen perheen kasvua ajatellen ja se remontoidaan vasta vuoden kuluttua. Aina sitä kuitenkin pärjää. Käytännöllisyyttä kaipaan enemmän, mutta pikkuhiljaa rahojen antaessa myöten. Ensi kesän olennaisin projekti on koira-aitauksen rakentaminen ja terassi. Vauvan saa ulos terassille nukkumaan ja koirat pihalle kun mies lähtee töihin. Tuulikaappi ja eteinen on kyllä remontoitava ennen kesää tosin sen ei pitäisi olla kuin 2-3 viikonlopun case, sillä kumpikin on pinta-alaltaan pieni. Tuulikaappi on ainoa paikka mihin tulevat vaunut mahtuvat ja sielläkään tilaa ei ole yhtään ylimääräistä.

Näihin pohdintoihin, aurinkoista helmikuun puoliväliä, kevättä kohti!

Perjantaikuvatus

Alkuvuosi on hurahtanut, helmikuu lähenee puoliväliään. Talvi ja kelit on tämän viikon suosineet kunnolla, pakkasta toistakymmentä, kantavat jäät ja aurinko paistaa. Koirat nauttii, minä nautin.

Olen seurannut uutisoinnin myötä politiikkaa Suomessa ja rapakon takana. Sipilää ja Trumpia yhdistää tietty koulupoikamaisuus. Poljetaan (kuvainnollisesti) jalkaa harmista kun koko pelin säännöt ei muutukaan oman mielen mukaan. Sekä meidän politiikassa, että jenkkilän maahankieltokeskustelussa yritetään kävellä perustuslain yli. Siis maallikkonäkökulmasta sen lain, joka luo koko perhanan ihmiskunnan ja siten myös politiikan pohjan. Vaan kun harmittaa, niin hiivatisti se, ettei voi toteuttaa omia loistavia ideoita koska perustuslaki. Jollain kierolla tavalla kuvittelen ymmärtäväni mitä Trump haki laatiessaan tämän älyvapaan maahantulokiellon. Samaa ehkä kuin hoitajatar joka yrittäisi paikata säären pirstaileista  avomurtumaa miehen jalasta batman-laastarilla. Näyttää hyvältä, toimii ensiapuna kun pistää lahkeen päälle ja sulkee silmät. Vaan kyllä ne infektiot, kipu ja jälkiongelmat tiensä löytävät silti siihen laastarilla paikattuun haavaan, yhtä varmasti kuin Isis taistelijat jenkkilään niin halutessaan.
Toki Trump on yrittänyt seistä sanojensa takana, minä lupasin, minä toteutan. Twiitit joita media on nostanut esiin ovat sitten ihan oma lukunsa, virkaanastujais kuvien farssi oli ehkä viihdyttävintä poliittista satiiria hetkeen.

Sen enempää nyt aiheeseen kantaa ottamatta, jaan teille meidän yläkerran remontin kuvia ennen ja jälkeen, sitten nappaan koirat mukaan ja suuntaamme jäälle riekkumaan, aurinko paistaa, perjantai, hyvää viikonloppua!

Remppa alkoi, seinän purku käynnissä

Alkutilannetta

Vanhat hyllyt

Alkovi

Takka

Ja tällainen siitä sitten tuli :) Ikean liukuovikaapisto puuttuu vielä, tulee samaan kohtaa kuin vanhat hyllytkin olivat. Sopivasti mahtuu 200x200x66 kaapisto tuohon. Takan takaisen muurin väri hyppää vielä hieman silmään, kiitos vaaleansinisen takan. Joskus kun budejtti antaa myöten uusimme takan ja sitten toivottavasti seinäkin näyttää enemmän huoneeseen sopivalta. Seinät maalattiin Teknoksen maalilla joka sävytettiin Tikkurilan värillä ja muuriseinä on maalattu Taika maalilla. Lukunurkkaus on myös vielä kesken, seinähyllyt rakentunee kun joku ehtii käydä ostamassa materiaaleja, sama juttu verhojen kanssa. Hiljaa hyvä tulee. 

Makuualkovi ja valehirsi, lasitiiliseinä jonka sisällä on valot

Tulevan liukuovikaapiston paikka

Sama vanha takka

Ikkunasta näkyy Saimaa

Ja nämäkin laitettiin postiin, ilmoittautumisia on tullut jo kivasti. Ja runo, omaa käsialaa, kuinkas muuten ;)

Helmikuu ja hengissä yhä

Huolimatta edellisestä pitkä viikko tekstistä, tammikuu meni. Lopulta ihan liian nopeasti. Oksentaminen alkoi Rv5 paikkeilla ja jatkuu yhä. Yhden viikon olin osin sairauslomalla kun oksetti 24/7. Luojan kiitos yksi viikko tässä välissä meni niin, että selvisin jopa 3 päivää ilman norjan puhumista vessassa, mutta nyt taas mennään tutun kaavan mukaan, kerta päivässä pitää kielitaidon kunnossa!

Kävimme alkuraskauden ultrassa 24.1. Kamala aamu, pelotti aivan helvetisti. Jalat täristen gynekologin luo ja kiipeä pöydälle. Mies puristaa kädestä ja minä yritän olla tärisemättä. Mutta siinä se tuli. "Onneksi olkoon, täällä on kaikki todella hyvin". Pieni vastasi viikkoja 8+3, mutta mennään kierron mukaan eli silloin oli tasan rv8+0. Syke kuultiin myös, ja kaveri liikkui jo tomerasti siellä. Uskomaton hetki meille molemmille.

Muuten olo on yhä jotenkin epäuskoinen tämän kaiken kanssa. Toki oireet tekevät tästä hyvinkin uskottavaa ja kyllä sitä hetkittäin jo turhautuu. Pahoinvointi alkaa joka päivä iltapäivällä ja kestää nukkumaan käymiseen asti. Syön mitä kykenen, liian vähän kun ei mene alas. Ruoka pohditaan päivä kerrallaan, mitä luulen, että pystyn tänään syömään?

Mutta silti, raskaana ollaan ja huomenna ensimmäinen neuvola. Viikkoja on taas lisää, nyt mennään jo rv9+1. Lähimmät sukulaiset ja pari ystävää tietävät, muut eivät vielä.

Eniten nyppii se, että entinen tehominä on historiaa, nykyään sohva ja viltti vie voiton kaikesta. Koska töissä voi juuri ja juuri käydä, ei pahoinvointi anna illalla siimaa yhtään, että voisi pitää liikunnasta huolta. Käytän koirat aamulenkillä ja venyttelen 1-4x viikossa 10min iltaisin, muuten en liiku, en pysty. Sekös ottaa aivoon, kun on tottunut harrastamaan aktiivista liikuntaa 3-7h/viikkotasolla. Eipä harrasteta enää.

Lasken silti sen varaan, että tämä loppuu kun päästään kolmen kuukauden etapin ohi. Ja sitten minä nimittäin aion liikkua!

Kotona pohdintaa aiheuttaa mitä kaikkea ehditään ja pitää ehtiä tehdä ennen syksyä. Häät ovat myös nyt tapetilla, viimeisiä juttuja pitää tosissaan alkaa hoitaa, pian niihin on enää 3kk aikaa. Kaitaliinat, pöytäkoristeet, servetit ja kaikki muu mahdollinen puuttuu vielä mutta nyt olen sentään saanut jo kutsut kirjekuoriin ja suurimman osan postiin. Kaikki olisi tarkoitus saada lähtemään tämän viikon aikana.

Maailman tilannetta olen seurannut uutisista, mutta ajatustasolla saati kirjoitus, tapahtuva kannanotto on nyt suht onnettomissa kantimissa joten jahka tämä tästä, sitten mielipiteitä USA:n presidentin hienoista muutoksista (huomaa sarkasmi) sote-uudistuksesta puhumattakaan.