Arkea 7kk vanhan apunan kanssa

Niin se päivä koitti kun ollaan lähempänä vuoden ikää, kuin syntymää. Neidistä tuntuu ihan hetkessä, parissa viikossa kasvaneen tosi iso. Uusia ilmeitä, ääniä. Kujeilua, kokeilua ja omaa tahtoa. Persoona, ihan omanlaisensa.

Kiinteitä on syöty kuukauden verran. Sormiruokaa pääasiassa. Pari läheltä piti- tilannetta jonka takia nyt olen antanut myös soseita jälkkäriksi. Itse tehtyjä kylläkin. Suun motoriikka ei pelaa vielä ihan optimaalisesti, mutta harjoitusta. Äidillä kyllä sydän kurkussa useammankin kerran, mutta neiti on itse äärettömän innostunut sormiruokailusta. Viikonloppuna oli vaippaepisodi, vuorokauden verran ilmakylpyjä, sinkkivoidetta, talkkia ja lopulta nännirasvaa pyllyn vallanneeseen vaippaihottumaan. Kakka tuli pätkinä monta kertaa päivässä ja kaikki muu aika harmitti kun koskee. Onneksi ilmakylvyt ja nännirasva olivat lopulta pelastus ja nyt on jo rauhallinen tilanne, pyllyssä ja kotona.

Konttausasentoa meillä haetaan kovasti. Hermot menevät heti kun joku kiinnostava lelu, tai koira/kissa u name it on sellaisen matkan päässä, ettei siihen yletä. Ei vaikka miten kurottaa. Mutta kun ei ihan vielä hoksaa, miten pääsisi eteenpäin. Epäilen, että siihen ei kuitenkaan kauaa mene, kun se keksitään.

Pääsiäisenä oli vähän isompi pehmolelu leikkikaverina!

Viimein koin myös ajankohdaltaan sopivaksi yrittää pinniksessä nukkumista. Otimme etulaidan pois (hyvin jälkijunassa, muut taitavat tehdä tämän ennen kun vauva syntyy, me tässä 7kk kohdalla) ja liinoilla meidän sänkyyn kiinni. Illalla neiti pinnikseen ja tissi suuhun. Nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän 3-4h ja loppuyön vieressä. Kaikki hokivat, miten nyt äiti nukkuu paremmin ja on niin hyvä kun Hilla on omassa sängyssä - ai että! Noh, nukahtaminen vie joka ilta tupla-ajan minulta, kuuntelen vain, että kai se hengittää. Jotain tuntuu puuttuvan vaikka välimatka ei ole pitkä. Silti tuntuu, että nukun loppuyön paremmin kun Hilla on vieressä.

Kaikilla tuntuu olevan mielipiteitä (ja tämä on sitten ainoa oikea tapa toimia - ehdotuksia naamioituna mielipiteiksi) mitä pitäisi syödä, miten usein, missä muodossa ja eritoten miten pitäisi nukkua. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minun lapsi ja minä tiedä mikä hänelle on parasta. Piste.

Hilla vierastaa myös ja kokee aika kovaa eroahdistusta minusta. Tämäkin on vaihe, ja menee ajastaan ohi, joten en ole siitä stressiä ottanut.

Ystävä sai pojan viime viikolla ja olen lueskellut tekstejä Hillan syntymän jälkeiseltä ajalta. Ne tuntuvat niin tolkuttoman kaukaisilta. Kuvittelin pitkään, että elämä ei ainakaan helpotu kun vauva kasvaa. Nukkumisrytmit, unen laatu, liikkuminen, hulinat... Ajattelin, että mitä pienempi vauva on, sen helpompaa arki on.
Osin olen yhä samaa mieltä, jos puhutaan 0-4vk vanhasta vauvasta. Sitten siitä 1kk-6kk välisestä ajasta olen kyllä nyt jälkikäteen täysin erimieltä. Mitä isompi Hilla on, sen helpompaa arki on.
Meillä alettiin viime viikolla viihtyä vaunuissa, hereillä ja iltapäivisin. Pääsen siis muuloinkin ulos kuin aamulla, luksusta! Muutamana päivänä Hilla on nukkunut aamupäikkärit 1.5-3h vaunuissa, sekä iltapäivällä vielä 1-2h vaunuissa ja muuten hereillä. Rytmiä siis kovasti päiviin haetaan, mutta yhä aamupäikkäreiden pituus määrittää loppupäivän kulun.

Tällaista tänne, perus arkea hyvin pitkälle. Opitaan uutta, käydään kerhossa, kyläillään. Äiti käy joogassa ja rivitanssissa, sekä lenkkeilee ahkerasti. Synnyttäneiden work shopissa kävin myös, se oli ehdottoman hyödyllinen infopläjäys! Suosittelen jos vain on mahdollista mennä. Kaivoin puikot naftaliinista ja väsäsin Hillalle oman unilelun, inspiraatio kun löytyi kummasti löytyi myös aikaa.

Hillan oma neulottu unitissi! 

Mun ei täydy vaan mä saan

En ole intohimoinen räpin kuuntelija. Kuitenkin nämä elastisen kappaleen sanat ovat pyörineet tämän kevään aikana päässä useammankin kerran. Syyllistyn usein perisyntiin nimeltä valittaminen. Mies joskus vaipuessaan totaaliseen negatiivisuuteen tokaisee ”seura tekee kaltaisekseen”. Tästä voisin siis vetää johtopäätöksen että olen negatiivisuuteen taipuvainen. Itse miellän olevani realisti.

Yksi valituksen aihe miehellä on koirat. Viisi vuotta takaperin kevätauringon lämmittäessä talvisia lumia mies laitteli alkurakkauden huumassa minulle viestejä. Miten olisi ihana työpäivän sijaan olla minun ja koirien kanssa ulkoilemassa. Yhteen muutto tapahtui vajaan 6 kuukauden seurustelun jälkeen ja aamulenkit käytiin yhdessä jopa 04 aamulla. Käytännössä kaikki koirien lenkit käytiin yhdessä ellei oltu eri vuorossa töissä. 

No lapsiperheen arki on vähän toisenlaista näin pakkasten aikaan. Jo muutama vuosi - ennen Hillaakin - on menty vuoro-rytmillä lenkkien kanssa. Toinen vie koirat aamulla, toinen töiden jälkeen ja yhdessä illalla tai arvotaan. Nyt kun pihassa on 1.5m korkea aita ja lähes koko 2500m2 aidattua tilaa, koirat käyvät 2x vuorokaudessa lenkillä. Minun ja lapsen toimesta aamulla, mies hoitaa illan. Harvoin mies ulos ilman jupinaa lähtee. 

Aamuisin, kun puen ähisevää naperoa, kuuntelen kiljuvaa paimenkoiraa, tuskailen pakkaslukemien kanssa ja etsin omia ulkovaatteita. Huokailen ja ärsyynnyn. Raahaan rytmiryhmän ulos satoi tai paistoi. Mun ei täydy - vaan mä saan. Saan mennä ulos. Nauttia puhtaasta ilmasta. Saan omaa aikaa vaikka työnnän vaunuja. Saan tarjota lapselleni raitista ilmaa. Saan huoltaa kehoa liikkumalla. En joudu lähtemään aaamulenkille - saan lähteä. Siinä on vissi ero.

Ja tätä ajattelua yritän siirtää arkeen nyt kokonaisvaltaisesti. Myös miehelle.

Sormiruokailu on muuttanut pöytämme ääreen - ja saanut, minut, askartelua inhoavan yksilön innostumaan askartelusta. Tein Hillalle oman ruokalista-taulun jotta voin suunnitella etukäteen aina viikon ruuat kerralla. Kuten kuvista näkyy, sotkun määrä on vakio. Mutta äidillä ja Hillalla eritoten on hauskaa, ja se on pääasia! Ja äiti pääsee toteuttamaan itseään kokkailun muodossa, siitä lisäplussaa!

Namsmums - bataattivohveli on hyvää

Melkein ihan itse!

Sormiruokaa ja reseptejä

Meidän 6 kuukauden rajapyykki tuli viikonloppuna täyteen. Hetki, kun apunalle pitäisi suuhun saada menemään muutakin kuin tissiä. Kiinteiden ruokien suhteen tuntuu olevan vannoutuneesti kahta koulukuntaa, se on joko soseita tai sormiruokaa.

Itse en ollut mitenkään kovin ehdottomasti pohtinut mitä ja milloin meillä annetaan. Päätin raskauden aikana, että täysimetän 6 kuukautta jos se onnistuu. Imetystilastot nousuun! Mentaliteetilla.
Se onnistui - ja tästä olen valtavan kiitollinen, ylpeä ja siunattu <3

Sormiruokailuun perehdyin Hillan kasvaessa. Liityin simppeli sormiruokakeittiö ryhmään ja lueskelin aiheesta. Kuulosti omaan korvaan järkevältä, että lapsi syö itse, samaan aikaan vanhempien kanssa ja lähes samaa ruokaa. Loogista. Tutustumalla kosketellen, haistellen ja hyvällä tuurilla maistellen lapsesta saattaisi tulla ennakkoluulottomampi pikku syömäri. Vrt purkki auki, lusikkaa tsukutsuku ääntä kohti, otappa nyt kiltisti (karkea esimerkki).

Sopivasti Marjut Ollilla julkaisi kirjansa tämän vuoden alussa (Hanki omasi täältä! )ja se lähti samantien ennakkotilaukseen. Sainkin kirjan noudettua lähipostista 6.3 ja sormiruokailu lähti meillä käyntiin 11.3. sunnuntaina.

Miten se ensimmäinen kerta sitten meni? Hilla istui hienosti ruokaessu kaulassa syöttötuolissaan. Edessä lautasella höyrytettyä porkkanaa, parsakaalia ja banaanin pala. Puistelua, epäluuloisia katseita, käsien levittelyä, ruuan kolaamista käsineen lattialle ja helkkarin paljon lisää koko kehon pudistelua - äidin ja isän totaalisia nauruun repeämisiä. Niin se meni ja murentakaan ei päätynyt suuhun. Onneksi kirjassa luki ne viisaat sanat, kaikki muruset jotka päätyvät suuhun ovat plussaa. Äidinmaito on kuitenkin vuoden ikään asti se pääasiallinen ravinto, kiinteisiin tutustuminen jännittävä matka siinä ohessa.

Tänään laitoin leivinuuniin Hillalle oman satsin jauheliha-tomaatti-bataatti vuokaa. Ihanaan, sydämen muotoiseen pikkuvuokaan jonka ostin Tigerista. Tämä ei ihan vielä mene maisteluun, mutta saa tehtyä pakkaseen pikku sormiruokailijalle sopivaa ruokaa samalla kun teen meille normaalia arkiruokaa. Samalla tein porkkanalättyjä pellillisen, pääsi syksyllä pakastetut maidotkin käyttöön.

Eilen tein ensimmäisen kerran kotona avokadopastaa, ohje jakoon, oli sen verran toimiva resepti! Valitettavasti tällä kertaa ilman kuvia.

Avokadopasta

2 kypsää avokadoa

1rkl limemehua

n. 100g cashew-pähkinöitä

1 punasipuli

1 valkosipuli (yksikyntinen)

250g tuorepastaa (meillä oli pinaattituorepastaa)

Basilikaöljyä - oliiviöljykin sopii 

Parmesaaniraastetta tms.

Pilko sipulit pieneksi ja rouhi pähkinät veitsellä. Laita noin 2rkl basilikaöljyä pannulle, kuumenna pähkinä-sipulisekoitusta noin 5min, anna pähkinöiden paahtua hieman. Halkaise avokadot, poista kivi ja kaiva sisus haarukalla kulhoon. Muussaa haarukalla sosemaiseksi, sekoita joukkoon limemehu.
Keitä tuorepasta ohjeen mukaisesti, valuta.
Sekoita pähkinä-sipuliseos avokadososeen joukkoon. Nostele avokadosotku tuorepastan päälle ja ripottele pinnalle parmesaniraastetta. Ja ei muuta kuin nauttimaan!

Madeira - kyllä!

Alunperin meidän piti olla Mauritiuksella. Kaksi viikkoa. Palmuja, valkoista hiekkaa, suppailua turkoosissa vedessä, tissiä apunalle palmujen alla.. Niin miten sitten kävikään.

Budjetti. Viikoksi olisi rahat riittäneet Mauritiukselle, en suostunut lentämään viikon takia 11h/ suunta. Päätin, että mennään sitten viikoksi edullisemmalle matkalle johonkin lähemmäs. Mietin kanarian saaria. En ole koskaan käynyt, kaverit ja tutut ovat. Omat mielikuvat on lähinnä brittejä, turisteja, ei tietoakaan "alkuperäisyydestä". Ei houkuta. Joten karttaa selailemaan, Madeira, miksi ei? Suht samalla leveysasteella kuin kanaria, joten lämmintä helmikuussakin. Ei Mauritiuksen veroista, mutta ei ainakaan pakkasta. Lentoaika 5h45min, todellisuudessa lensimme sinne 5h15min ja takaisin 5h10min.

Kukkia - niistä Madeira ainakin tunnetaan

Kalla - rikkakasvi siellä, meillä kukkakauppa tavaraa

Perehdyin aika vähän Madeiraan etukäteen. Panostin hotelliin jos koko loma menee siellä kökkiessä. 2x lämmitetty uima-allas, puolihoito, merinäköalat huoneesta ja tasokas hotelli. TUI:n valikoimasta speksit täytti Riu Palace. Hinta pisti nielaisemaan kerran tai kaksi, mutta mitäpä sitä ei tekisi poistaakseen en-pääse-Mauritiukselle mielipahaansa. Valmismatkalle, ensimmäistä kertaa. Ei omatoimista seikkailua kentältä hotelliin keskellä yötä. Oppaat, bussikuljetukset ja ateriatkin koneessa. Uusi kokemus se oli tämäkin. Plussana hotellilta Funchaliin ilmainen bussikuljetus useamman kerran päivässä.

Hotelli Canicosta päin kuvattuna

Madeira hurmasi meidän molemmat aivan täysin. Saari on pieni, korkeuserot uskomattomia. Maisemat, jyrkät vuoristotiet ja näköalat veivät sydämeni täysin. Turisteja, oli kyllä. Silti koko saari tuntui huokuvan sitä "alkuperäisyyttä". Ruoka oli aivan erinomaisen hyvää. Ihmiset ystävällisiä, todella rakastuneita meidän pikku apunaan. Niin paikalliset kuin turistit. Hotellissa Hilla sai vannoutuneita ihailijoita saksalaisista mummoista ja ravintolan tarjoilijoista. Huonesiivoojatkin kävivät Hillaa ihastelemassa kun käytävällä tulivat vastaan.

Tyttöjen hetki - eikai äiti someta..

Lämpötila oli ihan super hyvä vauvaa ajatellen. +16 - +21 koko loman. +16 oli myös ihan eri luokkaa kuin Suomen kylmää +16, siellä oli lämmintä vaikka tuuli. Minä, villasukat jalassa läpi vuoden nukkuva vilukissa tarkenin helposti topissa koko viikon. Yhtenä myrskyävänä päivänä vedin villatakkia päälle, kun aallot olivat yli 10m ja vuoristossa tietkin suljettu kelin vuoksi.

Kävimme yhden kokopäivän kestävän saarikierroksen. Aloitimme Gabo Giraolta, jonka pitäisi olla Euroopan korkein kalliojyrkänne. Maisema oli henkeäsalpaava, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, aivan loistava sää. Jyrkännettä pääsee ihastelemaan myös mereltä käsin Kolumbuksen Santa Maria-laivan kopiolla, tämä kokemus jäi väliin merenkäynnin vuoksi tältä kerralta.

Sieltä matka jatkui Ribeira Bravan kylään, jossa pysähdyimme aamukahville. Ihana, rannalla sijaitseva "pieni" noin 13 000 asukkaan kylä jossa oli myös hiekkarantaa ja upeat jyrkänteet jotka reunustivat kylää jokapuolelta.

Täältä suuntasimme seuraavaksi kohti vuoristoa. Encumeadan näköalapaikalta näkee saaren molemmat rannikot. Saa perspektiiviä, kuinka kapea saari Madeira todella on. Lähistöllä oli upea hotelli joka vetää varmasti vertoja maisemien osalta jopa Alpeille. Mitkään sanat tai kuvat eivät tee oikeutta mielestäni tälle paikalle, joten en sen enempää yritä välittää tunnetta joka ylhäällä tuli.

Seuraava etappi oli Sao Vicenten kylä. Kylästä luin etukäteen, että se on ehdottomasti yksi Madeiran kuvauksellisimmista kylistä. Upea, ihana idyllinen paikka. No minä petyin. Muutama talo, täysin hiljainen pieni keskusta, pari turisteille suunnattua kahvilaa, siinäpä se. En löytänyt edes nopeaa syötävää lyhyellä visiitillämme. Maisemat oli hienot, mutta kylä itsessään - minulle olisi riittänyt vilkaisu bussista kun ajoimme kylän läpi.

Täältä matka jatkui rannikkoa pitkin Seixalin kautta Porto Moniziin. Ajoimme aivan Atlantin vieressä, aallot löivät rantaan, aurinko paistoi ja toisella puolella näkyi vesiputouksia. Totesin, että en päässyt Mauritiukselle, mutta täälläkin on aivan turkoosia vettä. Pysähdyimme pikaisesti ennen Seixalia ottamaan valokuvia, me odottelimme Hillan kanssa bussissa, neiti nukahti juuri tissille.

Sitten Porto Moniz. Laava-altaita, kylä aivan meren äärellä. Söimme pikaisen lounaan (espada-kalaa, se musta neulanterävät hampaat omaava syvänmeren peto joka on hyvin paikallista ruokaa), joka oli ihan ok. Espada ei mielestäni maistunut normaalia vaaleaa kalaa kummemmalta, mutta ei siinä valittamistakaan ollut. Ihastelimme laava-altaita joissa osa porukasta kävi uimassa. Kokeilin kädellä, ei mielestäni ihan niin lämmintä kuitenkaan, että uimaan olisin uskaltanut. Voin kuvitella, että kesällä paikka on aivan täynnä, tätä opaskin sanoi. Altaat muistuttavat sillipurkkeja.

Täältä matka jatkui vuoristoon, kävimme 1400 metrin korkeudessa, näimme paikallisia lehmiä joita ylängöllä elää. Opas kertoi, että Suomessa kuvaamme poroja Lapissa, täällä on sama juttu lehmien kanssa. Ainoa paikka oikeastaan jossa lehmiä koko Madeiralla on. Siellä ne vaeltelivat vapaana autojen seassa. Ylhäällä oli hurja sää, tuuli, satoi vettä, pilvet olivat meidän alapuolella. Isämies kävi ottamassa pari kuvaa, me pysyttelimme bussissa Hillan kanssa. Tästä palattiin lähelle lähtöpistettä, Camara de Lobosin pieneen kalastajakylään seuraamaan ponchan valmistusta paikalliseen pubiin. Poncha on Madeiran kansallisjuoma, vähän kuin koskenkorva meillä. Juodaan iloon, suruun, ja mihin tahansa kissanristiäisiin, aina on hyvä syy juoda Ponchaa. Valmistus oli hauskan näköistä, mehut sekaisin, hunajaa, oma Poncha tikku jolla vatkaamalla hunaja liukenee mehujen sekaan ja lopuksi sokeriruokorommia. Sillain sopivasti. Lisää sekoitusta, laseihin ja ääntä kohti! Seuraava etappi oli paluu hotellille, illalliselle ja nukkumaan. Päivän retki maksoi 52e /hlö joka oli mielestäni todella edullinen, se sisälsi kuljetukset, suomenkielisen oppaan sekä lounaan. Lounaalla oli alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka kahveineen, sekä juomat. Vettä ja pullolliset paikallista punaviiniä sekä valkoviiniä. Hillasta ei maksua mennyt lainkaan.

Retken lisäksi kävimme omatoimisesti kasvitieteellisessä puutarhassa yhtenä päivänä. Harmi, että silloin satoi. Puutarha oli toki sateellakin hieno, mutta suurin hohto jäi ilman vuoksi vähän pimentoon. Polut jotka menivät jyrkänteen reunalla olivat kyllä vaikuttavat. Funchaliin tutustuimme kahdesti kävellen pitkin katuja. Funchal oli mielestäni aivan ihana pääkaupungiksi. Ihmisiä ja turisteja oli, mutta ei tungokseksi asti. Koska kaupungin keskusta on verrattain pieni, siellä oli omanlainen, viipyilevä tunnelma. Kapeat mukulakiveä tai mosaiikkia olevat kadut, paljon pikku putiikkeja ja kahviloita. Kaapelihissillä oli tarkoitus mennä käymään Monten kylässä, mutta hissit olivat sään vuoksi suljettuna silloin kun meillä oli sinne tarkoitus mennä. Harmi!

Mercado dos Lavradores eli kauppahalli oli paikka jonne ehdottomasti Funchalissa halusin. Perjantaisin ja lauantaisin tänne tulevat paikalliset maanviljelijät ympäri saarta myymään omia tuotteitaan. Harmiksemme pääsimme tänne vasta maanantaina. Kauppahalli oli käymisen arvoinen, mutta Barcelonan kauppahallin jälkeen jäi hieman mitätön maku. Plussaa maistelusta! Söin ananasbanaania (kannattaa maistaa, jos jossain tämä on mahdollista, älyttömän hyvää!) sekä kuutta eri passionhedelmää. Opas kertoi lauantain retkellä, että kauppahallissa on turisteille omat - järkyttävän korkeat - kilohinnat, joten hedelmien ostamista täältä kannattaa harkita kahdesti. No passionhedelmissäkin kilohinta lähenteli 20 euroa, joten mitään emme täältä ostaneet.

Hotellimme oli Canico de baixon kylässä, jossa ei käytännössä ole mitään. Alue on loma-asuntoja ja pari hotellia käsittävä rantakaistale. Löytyi sieltä pari ravintolaa ja supermercadoa kyllä. Pari kilometriä ylempänä on varsinainen Canicon kylä jonne kävelimme yhtenä päivänä. Lähes pystysuoraa mäkeä ylös. Olisi jäänyt menemättä jos minun olisi pitänyt työntää rattaita, nousua nousun perään. Isämies oli aivan hiestä märkä. Jalkakäytävät olivat hätäisesti sen levyiset, että rattailla mahtui menemään. Kävimme syömässä Espetada-varrasta Canicossa, ruoka oli hyvää ja edullista. Ostettiin postikortit, käytiin isommassa marketissa ja ihastelemassa kylän keskellä olevaa kirkkoa.

Aamun aurinko

Yhteenvetona Madeira on maa, jonne voin suositella matkustamista. Ei  välttämättä hiekkarantoja tai rantalomaa kaipaaville, sillä siihen soveltuvia rantoja Madeiralla ei juuri ole. Porto Santon saarella hiekkarantoja on 9km ja sinne pääsee Madeiralta joko laivalla tai pienkoneella, ilmeisesti paikalliset menevät sinne tai Porto Monizin laava-altaille uimaan.

Maisemat ovat jotain aivan mieletöntä. Tasaista maastoa on lähinnä vuoristossa ylängöllä, muuten henkeäsalpaavia korkeus-eroja ja jyrkänteitä, vuorenhuippuja. Levada reitit jäivät meiltä kokonaan käymättä ja siinä on jo riittävä syy palata joskus Madeiralle. Ruoka oli hyvää joka paikassa, kertaakaan emme saaneet huonoa ruokaa. Hinta-taso ei mielestäni ollut kovin kallis, ehkä mielessä oli Sitgesin överihintainen loma vuoden takaa (jonka olisi rehellisesti voinut vaikka jättää tekemättä).
Funchalissa rattaiden kanssa liikkuminen onnistuu vielä, mutta lähtökohtaisesti lapsen kanssa matkustaminen Madeiralla rattaiden kanssa ei ole paras vaihtoehto. Jalkakäytävät ovat todella kapet ja puuttuvat välillä kokonaan. Kadut ovat mukulakiveä, mosaiikkia tai laattaa - ei mitenkään kovin tasaisia siis. Ja korkeuserojen takia välillä mennään lähes pystysuoraan ylöspäin, joten ruista pitää olla ranteessa jos rattaita työntää. Muuten lapsiperheille mielestäni otollinen paikka, ja paljon meidänkin lennolla lapsia oli. Portugalissa on myös laki joka takaa lapsiperheille etuoikeuksia. Esimerkiksi turvatarkastukseen, lähtöselvitykseen ja koneeseen pääsimme ensimmäisenä. Hotelliin kirjauduttaessa meidät otettiin ensimmäisenä tiskille, vaikka muita oli valmiiksi jo tiskillä odottamassa. Kaupassa eräs rouva ohjasi meidät edelleen ja höpötti bebestä. Erittäin lapsiystävällinen maa siis! Miinusta vain hoitopaikkojen puuttumisesta ravintoloiden vessoissa.

En osaa eritellä tarkemmin, mikä Madeiralla minut eritoten hurmasi, mutta tiedän, että tänne haluan vielä palata, aivan ehdottomasti.

<3

Vauvan kanssa matkalle!

Olemme palanneet lomalta kotiin alle 36 tuntia sitten, joten heti kirjoitusta, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa.

Loman tarpeessa - molemmat. Pian mennään!

Ensin oli stressi-lista. Mistä kaikesta otin stressiä etukäteen?

- Aikaero, miten vauva reagoi kun kellontarkka rytmi heittää parilla tunnilla

- Lentokone, entäpä jos napero ei rauhoitu pastelliaskissa vaan huutaa koko lennon?

- Ruokailut kohteessa, saadaanko syödä rauhassa vai onko konsertti taattu, ja toisen kädet kiinni vauvan viihdyttämisessä?

- Miten sujuu automatka (3h) ensinnäkin Helsinkiin?

- Nukkuminen vieraassa paikassa

- Imetys julkisilla paikoilla

Automatka Helsinkiin meni erittäin hyvin. Ensimmäinen pidempi automatka Hillan kanssa, hän nukkui 2.5h. Pysähdyttiin tankkaamaan itse kukin Nesteelle. Loppumatka (alle tunti) meni jouhevasti, Hilla malttoi hereillä olla kaukalossaan. Helsingissä ajeltiin vielä pariin otteeseen autolla, ja se hieman alkoi harmia aiheuttaa. Kokonaisuutena neiti oli todella hyvällä tuulella koko päivän. Illalla tutut iltarutiinit ja neiti nukahti tissille kuten aina ennenkin. Aamulla 06 herätys ei ollut kenenkään mieleen, mutta kentälle selvittiin hienosti. Pudotin miehen, Hillan ja tavarat terminaaliin, ajoin itse auton parkkiin ja kävelin terminaaliin siitä. Tämä oli ehdottomasti helpoin ratkaisu.

Ruokatauko lentokoneessa

Lentokoneessa meno ja paluumatkalla itkua tuli ehkä 5-10 minuutin ajan koko lennolla. Ja sekin väsymyksestä. Päikkärit olivat 30-40min mittaisia, mutta Hilla nukkui useammat, joten koen, ettei +5h lento ollut rankka vaikka matkustaja oli näin pieni. Nousut ja laskut häiritsivät itseä, Hilla ei huomannut mitään. Joko oli tissillä, nukkui tai söi omia varpaitaan tyytyväisenä sylissä. Koneessakin nukutin Hillan pääsääntöisesti reppuun, liinaan tai tissille. Hereillä syliteltiin vuoronperään isämiehen kanssa ja meillä oli pari lelua koneessa mukana. 

Kohteessa aikaero ei tuntunut missään. Sitä jännitin ehdottomasti eniten, kun Hilla kotona käy yöunille klo 21 oli Madeiralla kello vasta 19 ja olimme syömässä. Ei ongelmaa, yöunille käytiin paikallista aikaa 22-23 ja herättiin aamulla 07-08 välillä.

Perhepeti. Kotona ja lomalla.

Liikkuminen oli myös erittäin sujuvaa. Kävimme yhden kokopäivän retken (8:30-18) bussilla saarta kiertelemässä. Loppumatkasta alkoi tulla kiukkuporu, kun koitin pitää Hillan hereillä hotelliin asti, että saisin hänet iltapäikkäreille matkarattaisiin. Siitäkin selvittiin ja tovin kiukkuamisen jälkeen neiti nukahti rattaisiin pitkän päivän päätteeksi.

Ruokailut hoidettiin niin, että Hilla nukkui joko liinassa/tulassa tai parit unet matkarattaissa. Syöminen oli sujuvaa, unihuppu tulasta kiinni (ei tippunut muruja neitin tukkaan :D ). Liinassa oli lähinnä hereillä jos halusi katsella ympärilleen. Siihenkin usein kyllä nukahti.

Illallisella, äitiä vähän väsytti.

Omat vinkit reissaamiseen vauvan kanssa tulee alla:

- Kantoliina / reppu. Mieluusti molemmat 

Meillä oli tula ja rengasliina. Hilla oli melkein kokoajan liinassa tai repussa. Pääsääntöisesti minun sylissä, miehen syli ei kelvannut yhtään niin hyvin. Tämä helpotti, sai omat kädet vapaaksi. Söimme käytännössä joka ilta niin, että Hilla nukkui repussa tai liinassa sylissäni. Samoin aamupala. Retkillä ja matkustaessa Hilla oli repussa, koin, että se on edes vähän "turvallista" kun itsellä on turvavyöt ja lapsi köytetty repulla minuun. Repussa/ liinassa vauva voi myös nukahtaa milloin ja missä vain, ilman, että päikkäreistä tarvitsee erikseen ottaa "stressiä". Kentällä liikkuminen on myös paljon helpompaa kun kädet on vapaana.

-Matkarattaat.
En kokenut niin hyödylliseksi kuin reppua ja liinaa. Käytimme näitä kahtena aamuna, ja yhtenä iltana. Muuten olivat lähinnä turhat, sillä Hilla ei rattaissa viihtynyt yhtään niin hyvin kuin sylissä. Aamupäikkärit nukkui rattaissa unipussissa pari kertaa. Matkatavaroiden kuskaamiseen hyvät!

- Oma asenne.
Mielestäni ratkaisee kaiken. Ei turhaa stressiä. Vauva kulkee mukana, ja toki vauvan ehdoilla, mutta oma stressittömyys on mielestäni avainasemassa. Kun ei itse ota turhaa stressiä, pysyy vauvakin rauhallisena. Eihän tässä mitään, kunhan ollaan ja lomaillaan.

- Imetys.
Imetin kotimaassa ja Madeiralla ihan joka paikassa. Huoltoasemilla, lentokentällä. Hotellissa, ravintoloissa ja kahviloissa. Ruoka oli kokoajan mukana, saatavilla ja oikean lämpöistä.

Ruokaa bussissa.

- Vaippahommat
Madeiralla ei ole juuri missään vessoissa hoitopöytiä. Joten harso ja vaippahommat hoidettiin vessan lattialla. Vesihanat ovat automaatteja joista ei lämmintä tule joten kosteuspyyhkeet oli ehdottomia. Onneksi suurimmaksi osaksi onnistuimme hoitamaan vaippahommat hotellilla. Vaipat vein Suomesta mukana, mutta jouduimme paketin ostamaan paikallisia kuitenkin. Ne muistuttivat paljon meidän Liberoja, ja pitivät hyvin joten ei mitään valittamista paikallisissa vaipoissakaan.

Kokonaisuutena, tällaisen 5 kuukautisen kanssa matkailu oli oikeasti helppoa. Mieskin söi sanansa ja sanoi, että eihän tämä ollut ollenkaan sellaista kuin hän pelkäsi. Loma joka tuntui lomalta!

Seuraava postaus sitten Madeirasta kohteena. Pientä extraa kotona siitä, ettei meille ole 14 päivään tullut vettä.

Perhevapaauudistus

Asia joka kiinnostaa itseä, ja on ollut pinnalla mediassa. Malleja joita on väläytelty mediassa, taitavat olla lähinnä 4+4+4 ja 6+6+6. Uudistushan kaatui rahoitukseen, ainakin poliitikkojen mukaan. Kotihoidontukea olisi merkittävästi leikattu 2-3 ikävuoden välistä ja sisaruslisät poistettu.

Syntyvyys laskee Suomessa kokoajan ja pohditaan, mitä toimenpiteitä täytyisi tehdä, että syntyvyys lähtisi nousuun.

Yksi näkökulma on äidit äkkiä töihin. Työvuosia tulisi lisää kun äidit menisivät 8-10kk kohdalla töihin, ja isät jäisivät kotiin. Mietin vain, että työttömillekään ei ole työpaikkoja, joten mistä (esim) pienituloisille äideille niitä yhtäkkiä taiotaan tuhansia? Tällä hetkellä kun itse istun kotona vauvan kanssa, joku (mahdollisesti työtön) on töissä, koska hän "paikkaa" minua, satun myös tietämään, että tuo "paikkaaja" on nainen. Joten kuka tässä häviää?

Imetys. THL suosittaa 6kk täysimetystä ja imetystä kiinteän ruuan ohella 1 vuoden ikään. Eli äidin tulisi olla vähintään 6 kuukautta kotona ja imettää työn ohessa sitten vuoden ikään, jos äiti palaisi töihin vauvan ollessa esim. 10kk. Mielestäni myös imetys tulisi huomioida tasa-arvosta puhuttaessa.

Isät eivät syystä x tai y halua jäädä kotiin, taloudellinen tilanne perheissä, haluttomuus olla pienen lapsen kanssa kahden, yle oli listannut erinäisiä syitä. Ylen mukaan myös isät vierastavat ihan pienen lapsen kanssa kahden olemista, joten uskoisin, että vuoden vanhan lapsen kanssa oleminen olisi jo aivan erilaista, kuin 6 kuukautta vanhan.

Minun mielestäni paras malli olisi 6+6+6. Äiti voisi käyttää ensimmäiset 12kk ja imettää sen vuoden (jos imettää), isä jatkaa seuraavat 6 kuukautta kotona olemista. Jos kotihoidontukea leikattaisiin, niin sitä voitaisiin leikata esim. 6kk, eli lapsi voisi olla kotona hoidossa 2v6kk ikään. Sisaruslisiä en lähtisi poistamaan, sillä se tuskin ainakaan nostaa syntyvyyttä.

Olennaista olisi myös varhaiskasvatuksen laadun varmistaminen. Viereisessä kunnassa on vuosia jo hoitajat kuormittuneet ylisuurista lapsiryhmistä, jonot päivähoitoon ovat kuukausia, henkilökunta on sairaana, sijaisia ei saada... Meidän kunnasta ajettiin kaikki perhepäivähoito alas joitain vuosia sitten. Näitä uutisia kun lukee ja entisenä päiväkodin työntekijänä kun katson ryhmäkokoja, en todellakaan ole halukas laittamaan lastani päivähoitoon 10-12 kuukauden ikäisenä.

Maailmassa on satoja maita, joissa ei lapsista "makseta" mitään, niihin verrattuna meillä maksetaan ja hyvin. Miksi emme sitten lisäänny, no sitä asiaa täytyisi tutkia ehkä laajemmalla skeemalla lapsettomien 20-40 vuotiaiden ihmisten keskuudessa.

Ehkä työ on monelle se "pyhä lehmä?" Itse olen aina mieltänyt niin, että töissä tulee käydä ja omilla rahoilla pärjätä. Kyllä. Mutta lapset ovat silti asia joka menee aivan joka ikisen työpaikan ohi. Lasten vauva-aikaa ja pienenä olemista ei voi mielestäni rahassa mitata. Jos itse tulen pääsemään eläkkeelle joskus 68-70 vuoden iässä on minulla työuraa edessä noin 40 vuotta. Siinä ajassa on yksi hailee, olenko kotona nyt 2 vai 3 vuotta lapseni kanssa, ehdin eläkettä kartuttaa silti yli 35 vuotta ja maksella asuntolainaa. Suhteellisuuden taju tuntuu puuttuvan osittain näistä keskusteluista, tai sitten minä katson vain kolikon kääntöpuolta.

Pikaista päivitystä

Päivät kuluvat vauhdilla, eritoten kun nukkuminen on hyvin lyhyitä pätkiä neidillä. Viikonloppuna ei toiminut edes vauvauinti "normaalilla" tavalla. Neiti nukkui vajaat 4h josta yhden tunnin kävin hyssyttämässä vaunuja 5-10min välein. Sunnuntaina sitten tapahtuikin joku ihme ja neiti nukkui inahtamatta 3 tuntia putkeen! Yöt meinasivat lyhentyä ja aikaistua reippaasti, melkein koko viime viikon nukahdettiin 22-22:30 ja herättiin 07 jälkeen jo yöunilta. Nyt on muutama yö menty 20:30 sänkyyn ja yöllä syöty 1-2h varpaita, mutta aamulla nukuttu taas 8:30-09 välille. Parempi tämä.

Inspiraatiota on, pitäisi jakaa teille teksti liittyen hyviin puuroresepteihin itselle ja vauvallekin hieman muokattuna versiona. Toisen tekstin meinasin kirjoittaa kantovälineistä. Nämä siis jahka saan edes hetkeä pidemmän kirjoitusrauhan!

Ehdottomuudesta mietin positiivisena omia ehdottomuuksia - öisin ei seurustella ja joka päivä mennään ulos, sekä tietyt rutiinit. Olemme pitäneet alusta asti sen linjan, että yöllä ei seurustella ja yö käsittää ajan 07-08 asti aamulla. Yö alkaa nukkumaan käymisestä, tällä hetkellä siis 20:30-21:30. Toisinaan vaihdan vaipan yöllä kun Hilla on hereillä, sängyssä ja ilman valoja tai katsekontaktia. Jos Hilla häärää, syö varpaita, öhisee ja pulisee yksin, annan puuhata. En ota kontaktia, en puhu. Tissiä tulee kun öhinä muuttuu tapailevaksi itkuksi, nukahtaa siihen jos ei yksin nukahda.

Ulos lähtö tapahtuu aina samalla tavalla, siinäkin siis oma rutiini joka kertoo Hillalle mitä tapahtuu seuraavaksi. Iltarutiineihin kuuluu iltapesut ja uutena hampaiden harjaus, joka suoritetaan juuri ennen sänkyyn menoa. Toivottavasti rutiineista muodostuu mielleyhtymiä jotka helpottavat unille siirtymistä myös myöhemmin. Päiväunirutiinit muuten ovat meillä aivan hakusessa, neidille kun kelpaa vain syli (kantoreppu, rengasliina) ja käveleminen, että nukahtaa. Joskus käy ihme ja saan sohvalla viereen nukutettua tissille ipanan. Loppupäivän päiväunet luonnollisesti myös määrittää se, nukkuuko neiti aamulla vaunuissa 40min vai 3h.