Toinen sana ruuasta

Tämä kirjoitus sai tänään minulta aplodit, noin kuvainnollisesti.

Sokerilla kyllästetyt lapset

Olen puhunut mieheni kanssa tulevaisuudesta, jos meillä jonain päivänä on lapsia. Olen itse ollut myös päiväkodissa töissä, syöden samaa ruokaa siellä kuin lapset.

Mielestäni Sanna Ukkola, tekstin kirjoittaja on asian ytimessä. Meidänkin päiväkodissa välipalat, rahkat, kiisselit jne. olivat niin makeita, että itse sokerista pikkuhiljaa vieroittuvana, en voinut niitä syödä. Kun 2v. syö kulhollisen vispipuuroa, joka ei uppoa aikuiselle liiallisen sokerimäärän vuoksi, joka kuitenkin käyttää puurossa ja kahvissa sokeria itse, miettikään sitä energian määrää joka vapautuu. Iltapäivät kaaoksessa, kun moni moni lapsi menee pitkin seiniä äkillisen energiapurkauksen seurauksena. Pihalla sitten saadaan purkaa sitä touhotusta, vaan kun vanhempi tulee 1-1.5h välipalan jälkeen hakemaan lapsen, sillä on taas nälkä. Sillä sokeri ei täytä, se nostaa insuliinitason pilviin, hetkellisesti. Ja kotona taas syödään, kierre on valmis.

Ilmoitin miehelleni, että meidän lapset tulevat päiväkodissa noudattamaan sokeritonta ruokavaliota. Kotona sokeri myös pannaan, en suosittele edes karkkipäivää. Mies, luonnollisesti oli eri mieltä, koska hänellä oli hyvät muistot lapsuudesta ja lauantain karkkipäivistä.

Mielestäni alle 5v. lapsi ei tarvitse sokeria herkkuna. Lapsen makuaisti on erilainen kuin aikuisilla, enkä keksi yhtään hyvää syytä, miksi pienelle taaperolle pitäisi aloittaa karkkipäivä, antaa suklaata, sokeroituja muroja, mehuja, limpparia jne.

Miksi karkkipäivä ei voisi olla jotain muuta? Sokerittomia lettuja ja mustikoita? Meillä lettuihin tulee kaikkea muuta kuin rasvaa ja hötöä, kuten jo aiemmassa tekstissä julkaisin oman lettu ohjeeni. Siihen lisukkeeksi mustikoita, mansikoita, muita marjoja ja annetaan lapselle.
Miksei? Koska eihän se nyt ole tarpeeksi makeaa.

Lapsi ei kaipaa sokeria, jos sille ei sitä anneta. Jos lapsi ei syö sokeria, sokeroituja muroja, sokeroituja kiisseleitä, vanukkaita, kakkuja, välipaloja jne. se ei niitä kaipaa. Se on vanhempien korvien välissä oleva harhaluulo, että lapsi kaipaa sokeria ja makeaa. Miten se osaisi sitä kaivata jos se ei ole sitä koskaan saanut?

Itse olen vieroittautunut sokerin käytöstä pikkuhiljaa, ennen käytin sitä paljon enemmän. Olen hitaasti vähentänyt sokerin määrää kahvissa/teessä/puurossa. Totuttanut makuaistini vähemmän makeaan. Jugurtit ne vasta sokeripommeja ovatki. Katsokaapa huviksenne, paljon on esim. Danonen jugurtissa sokeria? Jos en täysin väärin muista, määrä oli lähemmäs 20g/100g eli 20 palaa sokeria. Luomujugurtti mitä itse ostan on sekin minusta sokerista, 11-13g/100g, olkootkin luomusokeria. Maustamaton jugurtti on minusta yhä pahaa, joten siinä on vielä opeteltavaa, sitäkin epäilemättä oppii syömään kun totuttaa makuaistiaan.

En halua paasata samoista asioista kuin Sanna kirjoitti blogissaan, mutta siinä se kaikki on tiivistetysti. Lohturuokaa, matkaruokaa, arkiruokaa. Kuvitellaan, ettei lapsi ole tyytyväinen ilman herkkuja. Ollaan sokeuduttu todellisuudelle.

Ruoka mikä ennen oli ihmisen selviytymistä varten, on tänäpäivänä suurin rahasampo. Mitä epäterveellisemmin me syömme, sen enemmän me myös kulutamme, lihomme. Raha virtaa ketjujen/tuottajien/suunnittelijoiden jne. taskuihin. Kun ruoka sairastuttaa meidät, lääkefirmat, lääkärit, hoitajat, terveydenhuoltolaitokset saavat lisää rahaa, koska tarvitsemme hoitoa. Lääkebisnes ei ole ihan niin puhtoista kuin annetaan ymmärtää.

Jos löydätte esim. yle arenasta Lihavuusepidemian syntipukit sarjan, suosittelen katsomaan. Siinä itseni herättä kertomus glukoosi-fruktoosi siirapista, referoin sen tähän niin hyvin kuin muistan:

Kun maissi alettiin USA:ssa viljellä tehotuotantona, maissinviljely valtasi alaa muulta viljalta ja viljelyltä, syntyi osittain ylituotantoa. Eräs mies pohtikin, miten ylijäämä maissi voitaisiin hyödyntää ja tienata silläkin lisää rahaa.
Syntyi glukoosi-fruktoosi siirappi. Se valmistetaan ylijäämä maissista, sen tuottaminen on halvempaa kuin puhtaan sokerin. Se syrjäytti sokerin makeutusaineena, edullisen tuotantotavan vuoksi.
Glukoosi-fruktoosi siirapilla maustetaan limpparit, karkit, jäätelöt, kakut, einekset, grillimarinadit, kaikki, missä me kuvittelemme olevan sokeria. Todellisuudessa glukoosi-fruktoosi siirappi on syrjäyttänyt sokerin. Se aiheuttaa riippuvuutta ja altistaa metaboliselle oireyhtymälle. Vaikuttaa aivoihin ja on vaarallisempaa ainetta siten kuin sokeri.
Ja sitä on kaikkialla.
Meksiko yritti kieltää sen käytön ja siirtyä takaisin sokeriin koska Meksikossa väestön lihavuus alkaa olla epidemiamainen ongelma.
USA kielsi. Jos Meksiko kieltää sen, he rikkovat kilpailulakia tms. USA olisi menettänyt loistavan tulonlähteen jos Meksiko olisi onnistunut kieltämään sen käytön, ei onnistunut, vedottiin lakiin.
Kaiken tämän takana on ihminen ja ihmisen ahneus, tarve saada lisää rahaa normaalin kansan kustannuksella.

Maailma muuttuu, kokoajan. Vaikka joka paikka ei ehkä pullistele salaliittoteorioita, ei kaikki ole niin sinisilmäistä. Miettikää mitä te syötte, mitä lapsenne syövät. Tykkään itse maustaa ruokia mm. marinadeilla, maustekastikkeilla. Se alkaa olla lähes mahdotonta, koska ainesosaluettelot alkavat hyvin usein "Vesi, glukoosi-fruktoosi siirappi..." Kiitos ei. Mitä enemmän me kulutamme tuota epäterveellistä moskaa, sitä kauemmin sitä myydään, se tuottaa voittoa ihmisille jotka tuhoavat meidän ja lastemme, kenties heidänkin lastensa terveyden.

Jos me valveudumme, boikotoimme sitä mikä ei elimistöllemme sovi, äänestämme jaloillamme, valitsemme tuotteemme tarkemmin, voimme vielä jonain päivänä saada muutoksen aikaan. Saada terveellistä ruokaa joka on tehty ihmisen ravitsemiseksi, ei yhden ahneen miehen taskuja täyttämään mahdollisimman edullisin kustannuksin ja huonoin ravintosisällöin.

Televisio ja sen merkitys

Kevyissä kuumehouruissa ajattelin kirjoittaa postauksen televisioon liittyen, voinhan vedota jokaisen typerän ajatuksen ja kirjoitusvirheen kohdalla tähän sohvalle minut kaataneeseen tautiin :D

Katsoin eilen bb:n avausjakson. Taisin seurata myös aikoinaan 2 vai peräti 3 kautta kyseistä sarjaa. Vitsit, että oli hauska taas arvostella taloon menijöitä, pohtia mikä aivovamma tuonnekin saa lähtemään.
Normaalisti meillä telkkari avataan harvakseltaan, 1-2 x viikoon, ellei jopa kahteen. DVD:itä tulee katsottua, mutta varsinaisesti ohjelmia tai sarjoja vähemmän. Tykkään itse piirretyistä, elokuvista ja luonto dokkareista.

Televisiossa pyörivät "älä arvioi esimerkin voimaa, myöskään liikenteessä" mainokset pistivät eilen miettimään kun BB:tä katsoin illalla. Että mitä esimerkkiä Suomi antaa nuorisolle / lapsille reality sarjojen perusteella? Lehdissä ja lööpeissä bb on esillä, vaikka kotona ei olisi, niin kaupasta voi helposti bongata (jahka nämä juorut alkaa) bb-otsikoita. Telkkarissa, mainoksissa tulee bb sieltä ja täältä. Aikuiset puhuvat siitä, somessa bb on vahvasti esillä... Sitä kautta se saa ehkä positiivisen latauksen nuorison mielessä, miten se on siistiä kun oot telkkarissa, voit tehdä melkein mitä vaan ja siitä saa joko lahjakortteja, tms. palkintoja tai voit jopa voittaa rahaa! Tai Martinan uutta ohjelmaa mainostava mainos, jossa sana turha julkkis nosti jo karvat pystyyn. Miksi nuorisolle opetetaan, että turhat julkkikset on ok ja kyllähän nyt tänne aina jokunen uusi 7-päivää lehden elätti mahtuu joka levittää kaiken törkynsä lehden ja kansan nähtäväksi ja elää sillä, rehellisen työn sijaan, olemalla nöyrä ja pitämällä ne asiat yksitysinä joiden kuuluukin olla?

Pieni nihilisti minussa sai taas eilen hepulin. Vaikka itse koen, että jokainen ansaitsee elää täällä ja pyrin olemaan suvaitsevainen, ei bb-Aslak (joka onneksi oli kuvitteellinen hahmo) tai eilinen taloon mennyt nuori mies joka käyttää meikkivoidetta ja tupsuttelee tukkaansa, saanut minulta yhtään sympatiapisteitä. Miksi kukaan haluaisi, että meidän nuoriso käyttäytyy kuin hän? Pyöritteli silmiä uusille tulijoille, käyttäytyi ylimielisesti, ollen jotain "parempaa" kuin ne muut taloon tulleet. Missä on vanhempien - tai kavereiden/muiden aikuisten/ ympäristön, esimerkin voima? Miksi suvaitaan muiden ylenkatsominen, nauresekellaan hauskoille ja erilaisille homopojille, vitsi se bb Niko (nuorempi versio) oli niin siisti tapaus kun se sai niitä hepuleita. Anteeksi, mitä hienoa on siinä, että viskoo toista - telkkarissa - tavaroilla päin näköä ja vetää päiväkirjahuoneessa itkupotkuraivarit? Oma lapsi jos tekisi noin, epäilemättä mieli tekisi kieltää hänet.

No siitä aasinsiltana, jokaisella vanhemmalla, tai ainakin toivon niin, on ideologia miten tai millaiseksi haluaa lapsensa kasvattaa. Monet myös ei lapselliset taivastelevat nykyajan nuorison pukeutumis/käyttätymis kulttuuria. Silti, jokainen meistä, myös ei vanhempi, antaa omalla esimerkillä nuorille jotain. Televisio suurena osana tänäpäivänä.
Perimmäinen syy tähän kaikkeen yhä raha. Mitä enemmän ihmiset istuvat tv:n ääressä, sitä enemmän he altistuvat mainoksille ja sarjojen/ohjelmien piilomainonnalle. Se ajaa välillisesti kulutushysteriaan, ostamaan, äänestämään. Puhumattakaan siitä, miten haitallista on jämähtää sohvan nurkkaan tuntikausiksi - liikunta vähenee ja terveys rapistuu.

Itse olen päättänyt boikotoida suurinta osaa tv:n tarjonnasta. En halua luopua kokonaan kapistuksesta, mutta en myöskään hyväksy tv:tä lapsenvahtina. Kaikilla ei varmasti ole sitä mahdollisuutta mitä omille lapsille toivon, aidattu piha maalla, kun ne alkaa käydä kierroksilla, pitää saada aikuisten hommat tehtyä (ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu u name it) laitan ne ulos. Kerrostalossa jos lasta ei voi tai uskalla laskea yksin ulos, on se tv varmasti helppo lapsenvahti. Monesti kun lapselle nykyään antaa leluja tai pelejä he tuntuvat kaipaavan toisen, esim. aikuisen kaveriksi, eivät halua tehdä /leikkiä yksin tai "eivät osaa". Sitten siinä taapero kainalossa suoritetaan edellämainittuja töitä, ellei se sitten katso telkkaria.

Lapsilla on mieletön mielikuvitus jos sitä vain osataan ruokkia. Itse katsoin lapsena piirrettyjä, viikolla ja viikonloppuisin. Maalla saatiin katsoa la aamuna ja la iltana uutisvuoto, se oli siinä. Muutoin jos oli tylsää piti lukea, piirtää, leikkiä, mennä ulos. Ei kelvannut selitys "en keksi mitään", se ei ollut aikuisen ongelma, lapsi keksii kyllä kun vain viitsii. Ja nyt en siis puhu alle 5v. lapsista. Kun vaihtoehto oli istua hiljaa tekemättä mitään ilman aikuisen huomiota /seuraa alkoi sitä tekemistä kummasti keksiä. Telkkari ei ole suoraan pahasta, ohjelmasisällöt, mainokset ja se miten se orjuuttaa ja lisää ruudun äärellä vietettyä aikaa, on.

Meillä ei katsota telkkaria, koska en halua nostaa katsojalukuja ja boikotoin muutenkin tätä ideologiaa, jossa kaiken takana on raha jota joku haluaa yhä lisää ihmisten kustannuksella. Jos katsonkin telkkaria, valitsen ohjelmasisällöt kohtalaisen tarkkaan ja televisio ei koskaan ole "taustahälynä" meillä päällä. Haluan omille lapsille opettaa sen, että lastenohjelmia tulee ja niitä on ok katsoa jokusen kerran viikossa, mutta jos on tylsää eikä äiti tai isä ehdi nyt leikkiä niin vaihtoehto ei ole televisio, pelit tai tietokone.

Aikuiset kuitenkin itse liikkuvat, käyvät salilla, ovat motivoituneita oman kunnon ylläpitämiseen, miksei siis myös lasten kanssa voisi sen ruudun äärellä vietetyn ajan sijasta panostaa terveelliseen harrastamiseen? Jos lapsen tulee olla 19.30 pedissä, tarhan jälkeen kotiin, lapselle leluja/peli ja ruuan laittoon. Syödään ja lähdetään ulos. Katselemaan maisemia, lenkille lapsen kanssa /lapsen ehdoilla, leikkipuistoon jos siltä tuntuu, luonnossa on vaihtoehtoja ja opittavaa uskomattoman paljon kun siihen vain jaksaa paneutua. Kun tullaan kotiin ja olisi aika rauhoittua, lapselle kirja, iltapalan teko, voi vaikka toisella korvalla eikun silmällä lukea jos lapsi jaksaa kiinnostua, iltapala, iltapesut ja iltasatu. Ei ruutuaikaa mihinkään väliin, jos arkipäivästä on kyse. Noin karrikoidusti. Sitten jos itsestä tuntuu, että haluaa vajota sohvalle rauhoittumaan, avaa sen telkkarin kun muksu on pedissä. Itse jos suinkin arkisin ehdin hetken hengähtää, en yleensä avaa televisiota vaan luen kirjaa sohvalla, poltan kynttilöitä, nautin tunnelmasta. Nollaan päivän ajatuksia, rauhoitun. Televisio ei kuitenkaan suoraan rauhoita, koska ärsyke se on sekin.

Mutta siinä tämänkertainen paasaus, kiitos ja kumarrus, jos tämä blogi suinkin on hengissä vielä, kun omat mahdolliset lapset ovat kauheimmassa uhma-taapero-2-3v. iässä lupaan tehdä postauksen uudelleen aiheena televisio lapsenvahtina, miten meillä? ;)

Miksi minä liikun?

Muistelen koululiikuntaa, kuka siitä tykkäsi, käsi ylös? Minä en juurikaan. Pesäpallo oli kivaa, samoin suunnistus - ala-asteella.
Kun muutin kotoa nuorena, liikunnalliset harrastukset oli oman koiran kanssa lenkkeily ja ratsastus tutulla vuokrahevosella 1-3x viikossa. Koiran lenkityksetkin oli jaettu minun ja silloisen avokin kesken puoliksi. Jos sinä viet aamulla, minä vien iltapäivällä. Tavallaan pakollinen paha.

Muistan kuitenkin, luultavasti kauppiksen liikuntatunneilta mieleen jääneen lauseen:
Kroppa pärjää koulun liikuntapohjilla sinne 25v. asti, kunnes se alkaa rapistua, kunto ja kroppa.

2011 ollessani sairauslomalla päätin opetella lenkkeilemään. Siihen asti liikuntaa en juuri harrastanut, meillä oli omakotitalo isolla pihalla jossa koirat saivat painella menemään vapaana. Lenkillä kävin vaihtelevasti viikottain, jos niinkään usein. En nauttinut mitenkään lenkkeilystä. Ehkä maailman typerintä puuhaa.

2011 syksyllä koulun alettua, muutettuamme Helsinkiin, pyöräilin kouluun joka päivä vajaa 7km ja yritin aina rikkoa nopeusennätyksiäni.
Helmikuussa 2012 kävelin töihin 4km edestakaisin joka ainoa päivä. Kävin uimassa kerran viikossa ja rakensin pohjakuntoa kesää varten. Inhosin yli kaiken kävelyä helmikuussa, lunta, kylmää, toppavaatteet hiostaa, askel painaa, ei kiinnosta pätkän vertaa, mikään ei voi olla yhtä typerää kuin tämä... Mutta en antanut itselleni periksi. Tämän taistelun vien loppuun asti, ja sitkeästi tallasin 6 viikkoa edestakaisin työmatkat.
Lumien sulettua aloin lenkkeillä, tosissani. Spotifystä sopivaa musiikkia, napit korville ja toisinaan koirien kanssa, toisinaan ilman. Kipinä löytyi kun kunto kasvoi. Askel kulki vaivattomasti ja motivaatio kasvoi kokoajan lisää. Kotona olin täyttänyt 0.5l termospullon vedellä ja treenasin (aiemmin) leikattua rannettani tekemällä satoja toistoja pienellä painolla.
Kuumimpina päivinä käytin koirat lenkillä ja sitten lähdin yksin lenkille. Sinä kesänä kävelin 8.0km aikaan 59min. Kävelin.
Ostin 4kg käsipainot joilla jatkoin yläkropan lihasten vahvistamista kotona. Ratsastus oli tauolla Helsingissä asumisen ajan.

Nykyään liikunta on minulle henkireikä, jotain, jota ilman en voisi elää. Käyn lenkillä pääsääntöisesti koirien kanssa, hyvin harvoin ilman. En juokse tai hölkkää, ei ole minun juttuni. Käyn kesäisin Saimaassa uimassa, talvella uimahallissa motivaation mukaan. Teen 1-4 x viikossa kotona treeniä käsipainoilla, vahvistan yläkroppaa. Venyttelen 2-4x viikossa illalla ennen nukkumaan menoa, rauhoitan elimistön.
Käyn pyöräilemässä ja ostin rullaluistimet, jotka odottavat vielä polven kuntoutumista. Koiran kanssa käyn agilityssä kerran viikossa. Syksyllä aloitan joogaamisen.

Omaan liikkumiseen vaikuttaa ihanne vartalosta, muotoja, mutta lihaksikas, ei liikaa mitään. Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tasapaino. Luonnon läheisyys lenkeillä, metsässä, uidessa Saimaassa. Jos meillä on vain yksi elämä, yksi ruumis, miksi pilata se ehdointahdoin? Ulkonäköön voi rajallisesti vaikuttaa, mutta siihen mistä ja miltä osin kehosi koostuu, meillä on vaikutusvaltaa.

Nykyään liikunta on pelottavan vähäistä eritoten lapsilla. On lapsia jotka eivät osaa uida tai pyöräillä vielä 8-9v. vanhempien mielenkiinnon puutteen takia. Liikkumattomia vanhempia jotka siirtävät saman taakan lapsille. Ei tehdä koko perheen kesken pyörälenkkejä, kävely lenkkejä, tutkimusretkiä metsään. Ei käydä kalassa, ei luistelemassa, ei uimassa. Ei kokeilla uusia harrastuksia.

Lasten liikunnan ja ravinnon suhteen liikaa vastuuta siirretään kouluille ja päiväkodeille. Vanhempi omalla esimerkillään näyttää lapselle sen kuinka itse elää ja lapsi imee vaikutteita vanhemmistaan kuin sieni.
Ystäväni jonka kanssa liikumme, harrastaa aktiivisesti liikuntaa. Hänellä on oma hevonen. Kaksi lasta, alle 6v. molemmat. Mies juoksee, käy karatessa. Lapsista vanhempi käy lasten zumbassa, liikuntaleikkikoulussa. He tekevät perheenä pyörä ja kävelylenkkejä. Vanhempi osaa pyöräillä jo itsenäisesti. He käyvät uimassa, luistelemassa, lapset saavat leikkiä pihalla.
Jos me lähdetään yhdessä lenkille, nuorempi on yleensä rattaissa mukana. Lapset voi ottaa samalla tavalla liikunta harrastukseen mukaan, jos vain näkee siihen vaivaa.

Liikunta ei maksa mitään. Salikortit maksaa. Uimahallissa käynti maksaa. Ratsastus maksaa. Seurojen jäsenyydet maksaa. Minun harrastukset tällä hetkellä ei maksa. Joogakurssi maksaa kun sinne ilmoittaudun. Samoin uimahalli jonne syksyllä Saimaan viilennyttyä suuntaan.
Lenkkeily metsässä, hiljaisuudessa, luonno rauhaa itseeni imien, ei maksa. Uintihetki Saimaassa ei maksa sekään.

Minä aion opettaa lapsilleni liikunnan ilon. Ottaa sen kitisevänkin taaperon rattaisiin, kyse ei ole vapaaehtoisuudesta vaan tarpeesta, lähdetään ulos ulkoilmaan, liikkumaan. Se kitinäkin lakkaa kun tehdään jotain kivaa. Tutkitaan käpyjä, luontoa, lintuja, vaihtuvia maisemia jne.

Me liikumme kotona yhdessä. Koirat lenkitetään pääosin yhdessä miehen kanssa, meidän yhteinen harrastus. Käydään keräämässä marjoja, uimassa, kalassa, pyöräilemässä. Ei ole "sinun ja minun" lenkitysvuoroja, meidän lenkkeily hetkemme.
Lenkkeilen myös ystävien kanssa, nähdään ja käydään kävelemässä, jutellaan ja liikutaan siinä samalla.

Liikunta vie aikaa. Koirat käy lenkillä 3-4x päivässä, lenkkien pituudet vaihtelevat 20min (aamulenkki) - 1-2h päivän pitkä lenkki, välillä. Uiminen, koiran kanssa tai ilman, 15min - 1h. Lenkkeily mahdollisesti vielä ilman koiria, 1h. Kotitreeni 30min. Venyttely ennen nukkumista 10-20min. Tällä viikolla olen liikkunut 532min, poikkeuksellisen paljon koska olin eilen 2h marjastamassa. Lenkit koirien kanssa kesällä ovat lyhyempiä, koska on liian kuuma. Käydään enemmän uimassa kävelemisen sijaan. Keskimäärin olen liikkunut nyt polven toivuttua ~6h/viikko. Tähän en laske perus aamu/iltalenkityksiä jos ne ovat alle 30min, syötän siis Heiaheiaan/kiloklubiin vain "treenit" joihin ei esim. koirien aamulenkki kuulu, mutta päivän pitkä lenkki kuuluu.

Käytän liikunnan apuna ja motivaattorina puhelimessa SportsTrackeria, koneella HeiaHeiaa ja Kiloklubia jolla voin laskea liikunnalla kulutetut kalorit. Minulla on myös sykemittari joka ei kyllä ole joka lenkillä mukana. Motivaationi ylläpitämiseksi haastan itseni ja pidän kirjaa kulutuksista, tunneista, kilometreistä. Tarvitsen jotain konkreettista jotta saan tsempattua itseäni aina vain parempiin suorituksiin ja pidettyä motivaation korkealla.

Minulla on myös vapaapäiviä, päiviä jolloin en jaksa eikä huvita. Silti, 5-6 päivää viikossa tulee aktiivi liikuntaa, koirienkin osalta väistämättä joka ainoa päivä.

Liikunta tuntuu vieraantuneen arjesta. Pitäisi käydä salilla, olla kalliit urheilulliset vaatteet ja välineet. Se perusidea mikä liikunnassa on, on kateissa. Ilo, riemu ja hyvä fiilis siitä, että minä jaksa, minä osaan, minun kroppa ja mieli voi hyvin kun liikun ja eritoten enemmän painoa omaavilla ihmisllä tulokset, jotka näkyvät piankin liikunnan aloittamisen jälkeen.
Lajeja ja tapoja on niin monia, että jokainen varmasti löytää omansa jos yhtään viitsii nähdä vaivaa itsensä - harrastuksen aloittamisen eteen.

Sananen ruuasta osa 1

Eli mitä meillä sitten syödään ja rakasta miestäni lainaten, minun ruokavammat, tästäkin joudun tekemään epäilemättä pari tekstiä, mutta joku alku sentään.

Olen suhteellisen tarkka prosessoidun ruuan suhteen. Meillä eineksiä menee vähän, italianpadan ostan toisinaan pussina, joskus cittarista niiden keittiön tekemään vispipuuroa, leikkeleitä mies syö leivän päällä, minä juurikaan en. Makkaroita ja nakkeja menee vaihtelevasti grillaukseen / makkarapastaan. Valmisruokia (maksalaatikot, hampparit tms kaupasta saatavat) meillä ei syödä.

Ruokaan kuluu kahden hengen taloudeksi paljon rahaa. Kahden ihmisen eväät töihin täytyy myös tehdä joka päivä.

Kanaa, vaikka olen tietoinen broilereiden elin- ja kasvuolosuhteista, meillä syödään. Fileesuikaleita harvoin, pihvejä toisinaan, siipipaloja. Pyrin ostamaan Suomalaista.

Sianlihaa, jota olen koittanut pyrkiä laittamaan ruuaksi vain 1x viikossa, yleensä menee 2x viikossa, mutta vähennetty on. Kinkkusuikaleita ei missään nimessä eikä missään muodossa. Pekonia joskus aamiaisella, kinkkua jouluna. Pihvejä, ulko/sisäfilee pala mistä voi tehdä esim. pataa. Suolalapaa josta teen nyhtöpossua tai pataa.

Nautaa olen opetellut laittamaan, palapaistia josta saa hyvää pataa. Karjalanpaistia harvoin, koska en voi sietää kalvoja / läskiä joudun ruotimaan joka palan ennen kypsennystä, työlästä. Olen opetellut paistamaan naudan grillipihvejä, toistaiseksi aika onnistuneesti.

Jauheliha on aina nautaa ja mahdollisimman vähärasvaista.

Lammasta 1-3x kuukaudessa.

Kalaa hävettävän vähän, kylmäsavulohta joko salaatiksi tehtynä tai pastaruokana. Lohta jos on tarjouksessa. Itse kalastetaan, mutta liian vähän, koska mitään syötäväksi kelpaavaa ei toistaiseksi ole ylös saatu, no tämän kesän kalastukset on laskettavissa kahden käden sormilla.

Kasviksia menee aivan liian vähän. Päivittäin saadaan ehkä 100-200g eli murto-osa suosituksista syötyä vihreää. 

Sokeri on ruokosokeria, ruskeaa siis. Kaikki valkoinen on pääsääntöisesti pannassa. Vehnäjauhoista mainitsin ed. tekstissä, kotona on täysjyvä ja tavallisia. Löytyy myös ruisrouhetta, kauraleseitä, vehnäleseita, ohrajauhoja.

Lettuja teen aika usein seuraavan ohjeen mukaan muunnellen:

5dl rasvatonta luomumaitoa

2dl vehnäjauhoja

0.5dl täysjyvävehnäjauhoja

n. 2rkl kauraleseitä / isoja täysjyväkaurahiutaleita

2-3 isoa luomukananmunaa

1pss pakastepinaattia

TAI

1-2 raastettua porkkanaa

Menee loistavasti ruuasta kun en laita taikinaan suolaa saati sokeria ja syödä voi minkä lisukkeen kanssa tahansa.

Puuroa syödään aamulla. Talvella teen uunissa ”potinkaa” eli ruispuuroa. Miehelle mustikoista, itselle puolukoista.  Vettä, mustikka tai puolukkasurvosta, ruisrouhetta ja sokeria. Yön yli hautumassa, loistavaa ja siitä syö 3-4 päivää, kattilallisesta. Toki se tarkoittaa aikamoista marjan keräys urakkaa näin kesän lopulla/syksyllä.

Maito on luomua. Punainen olisi terveellisintä, mutta rasvatonta meillä menee koska käytetään lähinnä kahvissa maitoa kumpikin. Riisipuuron teen punaisesta luomumaidosta. En osta lainkaan normaalia maitoa kun selvitin sen prosessin jonka maito käy läpi (homogenisoitu maito). Juuston kalliuden takia meillä valitettavasti ei syödä luomujuustoa, Kermaa, pastassa. yritän katsoa, että se on oikeasti kermaa eikä vettä + jotain maitoa muistuttavaa sotkua, esim. Valio Creassa on vettä. Ihmettelin kun sitä haihtuu niin paljon pannulta vrt. Rainbow juustokerma, jossa ei ole vettä ja hintakin on muistaakseni halvempi.

Peruna, mielumin ei. Kesällä uusia pottuja, perunamuussia en ole kait kahteen vuoteen tehnyt, turhaa tärkkelystä ja hiilareita. Niin, niitäkin seuraan. Keittoruokiin laitan 2pss pakastevihanneksia ja ehkä 1-2 perunaa näön vuoksi, en edes sitä aina.

Pasta, tummaa ja täysjyvää. Myllyn paras ”täysjyvä” pastassa oli 55% täysjyvävehnäjauhoja ja loput tavallisia vehnäjauhoja, arvatkaa uppoaako, ei. Rainbown pasta on 100% täysjyvä durumjauhoista valmistettua. Myös lasagnelevyt on täysjyvää.

Jugurtti/rahka jne. hyvin vähällä käytöllä, niissä on sokeria tai makeutusaineita (mielestäni ehdottomasti vielä pahempi) älyttömästi. Joskus herkutteluna saatan ostaa esim. Kreikkalaista jugurttia. Mutta lähtökohtana sokeria tulee olla alle 10g tuoteselosteessa (/purkki) tai en osta. Olikohan A+ luomu vadelmajugurtissa luomumaitoa, luomuvadelmia, luomusokeria ja pari muuta ainetta, ei mitään ylimääräistä eikä paljoa sokeria. Sitä olen joskus ostanut, mutta normaaleja jugurtteja en.

Meillä siis kauppareissuilla todellakin tutkitaan tuoteselosteet ja syödään aika rajatusti ruokia. Meillä on kuitenkin vain yksi keho, yksi elämä, joten pidän ainakin omalta osaltani huolta siitä mitä syön, sillä meitä yritetään huijata joka taholta, maailmassa jota pyörittää raha ja ihmisen ahneus.

Tee se itse - sämpylöitä!

Minä ja minun vastahankaisuus kulutushysteriaa vastaan on yrittänyt opetella tekemään itse leipää. Sitä paitsi, kukapa ei tykkäisi tuoreesta leivästä? Meillä syödään suurimmaksi osaksi ruispaloja, sekin tukee isoa leipomoa pienten, paikallisten sijaan, no raaka-aineet sentään ovat suurimmaksi osaksi Suomalaisia. Toisinaan ostetaan paikallisten leipomaa rieskaa, mutta en tykkää ruisleivästä - poislukien ruispalat minkä tähden ei tule ostettua paikallisten leipomoiden ruisleipiä. Ja vaalea leipä on epäterveellisempää kuin ruisleipä, kuten kaikki valkoinen ja prosessoitu ylipäänsä, yllätyskö?

Kokeilin Sikke Sumarin namaste sämpyöitä. Ohje alkuperäisenä löytyy ko. linkin takaa. Namasten sämpylät Siken ohjeen mukaan

Mutta tässä tumpelovarma versio, minä, jopa minä - kittileivän leipoja, ikkunat ja hampaat hajottavien sämpylöiden mestari, sain näistä hyviä!

7.5dl lämmintä vettä, kädenlämpöistä
1/2 tuorehiiva
0.5tl merisuolaa (hienoa)

Murenna tuorehiiva korkeaan kulhoon/kattilaan tms ja kaada lämmin vesi päälle, sekoita isolla lusikalla.

1dl kaurahiutaleita, itse käytän isoja täysjyvähiutaleita
2dl täysjyvävehnäjauhoja
1.5dl Ruisrouhetta (Korpelan mylly -valmistaja)

Kippaa jauhot nesteen sekaan ja sekoita lisää.

7-9dl vehnäjauhoja

Itse laitan 5dl vehnäjauhoja ja sekoitan. Sitten desilitra kerrallaan lisää niitä kunnes taikina jää aavistuksen löysäksi. Yleensä miulla menee 7dl jauhoja, kerran taisi mennä 8dl mutta 10dl en ole (toisin kuin ohjeessa on) laittanut koskaan.

Itse lisään vielä ennen jauhoja nesteen sekaan rouhittua valkosipulia/kuivattuja yrttejä ja toisinaan Rainbown valkosipuliöljyä noin ruokalusikallisen. Kerran koitin rouhittua ja kuivattua chiliä. Toimii.

Taikina peitetään leivinpaperilla ja pyyhkeellä. Laita yöksi jääkaappiin.
Aamulla otat pellin ja leivinpaperia, katso, että leivinpaperisi kestää +250c, itse poltin nämä pari kertaa kiinni leivinpaperiin kun sen lämmönkesto oli vain 200c.
Uuniin lämpöä 230 paitsi jos on kiertoilma, kuten minulla kotona, 210 on riittänyt.
Ota kaksi isoa lusikkaa, lusikallinen (reilu) taikinaa ja kippaa pellille kasaksi. Itse teen 8-9 sämpylää / pelti.
Kun uuni on lämmin, pelti uuniin, itse paistan tasan 30min ja hyviä tulee. Rapea kuori, kuohkeita sisältä. Ja kuori sitten on todella rapea, suosittelen varsinkin lämpimänä kun leikkaat, varovaisuutta koska sormet saattaa joutua tulilinjalle, kokeiltu on ;)
Taikina säilyy huhujen mukaan jopa 5pv jääkaapissa, itse olen saanut yhden taikinan riittämään kahdelle aamulle, eli n. 18 sämpylää tulee yhdestä taikinasta meillä :)

Seuraavana alan säätämään täysjyvävehnäjauhojen ja normaaleiden vehnäjauhojen osuutta, sillä täysjyvävehnäjauhoilla voi ohjeen mukaan korvata max. 50% normaaleiden vehnäjauhojen määrästä, ja ne ovat terveellisempiä kun tavalliset vehnäjauhot.

Kuningas alkoholi

Alkoholi. Päihde, riippuvuutta aiheuttava, niin monen monen monen elämän tuhonnut. 

Islamin uskon tutkiskelu, jota olen viimeisen kuukauden ajan harrastanut, on avannut näkymän kulttuuriin jossa alkoholi on kielletty, syntiä. Toki käyttäväthän muslimit alkoholia, vaikka se onkin kiellettyä. Mutta lähtökohtaisesti Islamissa alkoholin käyttöön ei opeteta lainkaan.

Sitten, tervetuloa Suomeen. Viina, kirves ja mies. Maatalo, puukkojunkkarit. Niinpä, historiaa mistä tahansa kun luet, jotenkin sinne alkoholi liitetään.

Lähipiirissä yhtä lukuun ottamatta kaikki käyttävät alkoholia, enemmän tai vähemmän. Useat sanovat tarvitsevansa nollausta viikonloppuisin ja vetävät pään täyteen. Nämä samat ihmiset tammikuussa, joka minulle on ollut tipaton jo vuosia, kaivavat typerääkin typerämpiä lehtiartikkeleita joissa ei ole totuuden häivää, jotka julistavat tipattoman tammikuun olevan huisin vaarallinen. He eivät kestä katsoa omaan sieluunsa, eivät edes peiliin, koska siellä odottaa totuus ”Sinä et pysty olemaan juomatta edes 31 yhtä päivää, yhä tipatonta tammikuuta”. Joten heidän on pakko, oman itsetuntonsa pönkittämisen nimissä yrittää kaivaa vastaväitteitä tipattoman tammikuun hyödylle, jotta heillä olisi jokin millä vaientaa huutava omatunto.

Itse en ymmärrä, en ole koskaan ymmärtänytkään Suomalaista persekännit kulttuuria. Alkoholia juon. Käytän kohtuudella. Olen kyllä teininä ollut juuri sellainen ääliö mitä näin mm. viikonloppuna festareilla. Tosin, teininä en käynyt sentään festareilla itseäni nolaamassa, monessa muussa paikassa kyllä. Ilman viinaa ei voi olla hauskaa. On mahdotonta kerätä 3-6 miestä lauantaina pitämään porukassa hauskaa ellei siihen liitetä alkoholia. Jos jätetään uskonnollisista syistä juomattomat henkilöt pois, monta itse tunnette, jotka ovat valmiita viettämää viikonloppua ilman alkoholia, yleensä, nimenomaan miehiä, miesporukassa? Itse, en yhtään. Naiset onnistuvat siinä ehkä miehiä paremmin, mutta kyllä naisetkin sitä alkoholia tunnelman kohottajaksi kaipaavat. Sääli.  

Itse käytän alkoholia nykyään hyvin vähän. Saunan jälkeen lonkero menee toisinaan. Syksyllä, talvella on ihana juoda lasillinen punaviiniä, joulukuussa punaviiniglögiä. Illanistujaisissa en kieltäydy lasista punaviiniä tai yhdestä lonkerosta. En ole tai halua olla raivoraitis, en näe siihen tarvetta.

Ymmärrän alkoholin käytön kohtuudella, satunnaisesti hyvinkin pitkälle niissä naisille 5 ja miehille 7 annosta rajoissa. (Itse olen kyllä jo 5 aika tuiskeessa).

Mutta siihen ei minun ymmärrys riitä, miksi me opetamme lapsille kännikulttuurin. Että kotona voit alkaa maistella 14/15/16 vuotiaana alkoholia. Ei kehdata kieltää enää teiniltä kotona alkoholia, koska itsekin juodaan. Kaupungilla lapset ja nuoret näkevät viikonloppuisin kaikenikäisiä, teineistä eläkeläisiin humalassa, notkumassa baarien edustoilla, kesäisin kerääntymässä sinne missä elämää on, alkon edustalla…. Lehdet ja televisio pursuavat rattijuopoista, joita tämä yhteiskunta taputtaa päähän. Ei se mitään, että kännissä ajoit naapurin Pirkko-Petterin päälle, promillejakin oli 3, no kaksi vuotta istut linnassa ja mietit kannattiko. Nyt voit toki vapautua hyvällä käytöksellä vuodessa ja olet vapaa uusimaan rikoksesi.

Vrt. kavallapa rahaa, pienikin summa, tee vero- tai vakuutuspetos ja häkki heilahtaa ainakin 5 vuodeksi. Ainakin minä näen tässä sen, että meidän yhteiskuntamme arvostaa enemmän rahaa ja taloutta kun kansalaistensa henkeä. Jonkun lapsen, tyttären, pojan, aviopuolison, äidin, isän…. Jokainen rattijuopon takia kuollut tai vammautunut vaikutta lukemattomien läheistensä elämään, lähes koskaan vahinko ei koske vain yhä ihmistä.

Ne perheet, joissa alkoholi ei ole humaltumista ja örvellystä varten, joissa pyritään omalla esimerkillä opettamaan lapsille, että mielumin ei ja jos otat aikuisena, ota vain vähän, ovat kovin heikoilla tässä yhteiskunnassa. Teini-iässä kavereiden luona yökylässä tulee nähtyä aivan kotoa poikkevia tapoja käyttää alkoholia, kaupungilla, sosiaalisessa mediassa ja ylipäänsä, uutisissa, televisiossa, mainoksissa…. Kuinka vähemmistöön kuuluvat perheet pystyvät lopulta tekemään paljoakaan? Itse pelkään juuri tätä, jos joskus lapsia saan. Että oma esimerkki ja kasvatus ei enää teini-iän tunnemyrskyjen painaessa päälle, riitä. Kun koko Suomi antaa esimerkkiä, että festareilla on ok vetää pullo jaloviinaa, oksentaa lavan eteen, sammua pusikkoon ja herätä järkyttävässä krapulassa, vaatteet oksennuksessa ja joku vielä kaupanpäälle on luultavasti vähintään meikannut pärstäsi.

Kun viikonloppuisin terassilla, satamassa, ei oteta vain sitä paria, vaan örvelletään, kokoonnutaan sillä juopporevohkalla sen puun alle jonne lapset näkevät leikkipuistosta, jäätelökioskilta, joka paikasta alueella ollessaan. Siellä sitten isot ihmiset juovat, huutavat rivouksia ohikulkijoille, mesoavat, kiroavat, tappelevat, sammuvat housut puolitangossa puskaan jne. Jatkavat tätä syksyyn asti kunnes tulee liian kylmä olla ihmisten katseiden alla ja ryömivät kaverin luo pitämään juoppoluolaa taas seuraavaan kevääseen asti.

Tai ne suurimmat alkoholi ongelmaiset, työssäkäyvät ihmiset. Jotka perjantaina töiden loputtua hakevat ruokaa viikonlopuksi, lapsille filmi pyörimään ja kyllä nyt ihan rentoutumisen nimissä menee kaljalava, kirkkaita vähän ruuan päälle, pikkuisen nyt musiikkia, volyymit kaakossa ja kaatokännissä, mutta kun rentoutumisen nimissä. Ja lauantaina sama setti. Päivät ollaan ärtyneitä krapulan takia, huudetaan puolisolle, lapsille ja illalla ollaan sitten silmät sameina ja puhe sammaltaen taas tosi ”kivoja”.

Kun heitä erehtyy arvostelemaan olet itse tekopyhä, täysi paska, et tajua kuinka ei vaan pää kestä jos ei voi juoda, sinullahan se alkoholi ongelma on kun puutut muiden juomiseen, eihän ne lapset nyt tuossa iässä vielä tajua… Tekosyitä on yhtä paljon kuin alkoholisteja.

Kyllä minä väitän, että se on päässä se vika mikä joka viikonloppu alkoholia vaatii. Itsekurin puuttuessa turvaudutaan pulloon kun ei ole uskallusta kohdata omaa sisintä, kohdata niitä ongelmia mitkä johtuvat sitten työelämästä /ihmissuhteista /rahasta, mistä tahansa. Ei ole selkärankaa eikä kanneta vastuuta, siirretään se vastuu omille ja muiden lapsille, jätetään heidät selviämään tähän yhteiskuntaan joka työntää täysin ristiriitaista tietoa. Ollaan tekopyhiä, puheissa niin paljon, aina sitä ja tätä, mutta omalla esimerkillä ei pystytä tekemään mitään, koska ei ole mitään syytä eikä halua seistä niiden suurten puheiden takana.

Silti, monikohan isä tai äiti - kysyttäessä, toivoisi, että oma lapsi ei teini-iässä käyttäisi alkoholia? Jos nyt lähtisin tekemään galluppia kaupungille, kysyisin alle 10v. lasten vanhemmilta, kumpaa he toivoisivat, raitista teini-ikäistä vai alkoholia käyttävää teini-ikäistä, väitän että lähes joka ikinen toivoo raitista teini-ikäistä, nuorta, omilla aivoilla ajattelevaa aikuista. Joka ei tarvitse alkoholia päihtyäkseen, lievittääkseen teini-iän aiheuttamaa tuskaa.
Mutta miksi he sitten antavat kotona täysin päinvastaista esimerkkiä omille lapsilleen?

Huh. Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin, mutta tässä kaikki tänään.

Millaisessa maailmassa eletään, fyysinen ympäristö

Olen tänään pohtinut elämää, eritoten fyysistä elinympäristöä.

En ole perehtynyt politiikkaan koskaan innolla. Seurannut sitä vaalien alla, sen verran, mikä itseä kiinnostaa ja hallituksen päätöksiä. Karrikoidusti näen, että poliitikkojen ihannemaailmassa me asuisimme kaupungeissa, kävelymatkan päässä palveluista, kerrostaloissa ja ehdottomasti vuokralla. Omistusasumisesta koitetaan tehdä mörköä ja ajaa meitä Saksan malliin, maassa jossa 55% väestöstä asuu vuokralla. Omistusasumisen ihannoimista yritetään kääntää negatiiviseksi. Motiivina mitä luultavimmin on raha. Kuinkas moni poliitikko asuu vuokralla kerrostalossa vapaaehtoisesti, vaikka olisi varaa ostaa oma, isohko omakotitalo? Liikkuu kävellen, ei omista autoa?

Itse kartan aivan täysin tätä elämismallia. Olen asunut omassa asunnossa, omakotitalossa maalla. Olen asunut vuokralla, kerros-, rivi- ja luhtitalossa. Olen asunut maaseudulla, taajamassa, pienessä alle 4000 asukkaan kunnassa, Helsingissä ja Kuopiossa.
Itse asun rivitalossa nyt. Rinnetontilla jonka ihminen on muokannut oman näkemyksensä ja toiveensa mukaan. Takapiha, joka ei ole luonnon muovaama vaan keinotekoinen ihmisen luoma. Älyttömyyden huipentuma. Mutta pakollinen ratkaisu, koska pankkien näkökulma ei kohtaa omia arvoja. Ei riitä kaksi työssäkäyvää ihmistä enää lainan saajiksi. Ei haluta myöntää lainoja, tai jos myönnetään, eivät ne riitä edes alkeelliseen asuntoon. Asunnot hinnoitellaan yli niiden arvon reilusti, vaahdotaan asuntokuplasta ja lamasta, koroista, niiden vaihteluista. Ei uskota, että 30v. työssäkäyvä voisi tulevan 30v. työuran aikana maksaa lainaa, vaikka 200 000e takaisin, koska tämä ihmisen luoma excel-taulukko nyt sanoo niin. Ihan sama, onko omat laskelmat asumis- ja elämiskuluista vai ei, pankkia ei kiinnosta, vain heidän näkemyksellä ja taulukolla on merkitystä.

Itse toivon voivani tulevaisuudessa asua maalla. (Välihuomautuksena, että tänä päivänä jos selaan myynti-ilmoituksia, navetta nähdään maalaisromanttisena elementtinä talon ohessa, ei käytännöllisenä ja hyödyllisenä rakennuksena.) Maatalossa, jossa on navetta, maata ympärillä. Meillä olisi lampaita muutama. Kanoja ja kukko. Munat saataisiin omilta kanoilta, omiksi tarpeiksi. Minulla olisi kasvimaa jolla kasvattaisin itse porkkanat, perunat, herneet, pavut, kesäkurpitsat. Niin paljon, että niitä voisi pakastaa talveksi. Talo olisi Saimaan rannalla, meillä olisi rannalla katiskoja, minä onkisin, mieheni virvelöisi kesäiltoina meille kaloja. Talvella voi pilkkiä, laskea verkot. Roskakalat antaa koirien ja kissojen syötäväksi, samalla Saimaa pysyy puhtaamapana ja rehevöityminen hidastuu.

Kaupasta ostaisimme välttämättömimmän, kulutushysterian sijaan pyrkisimme tuottamaan mahdollisimman paljon itse, omiin tarpeisiin. Talo lämpiäisi puilla, aamuisin laittaisin puuhellaan tulet, keittäisin samalla aamupuuron. Päivällä lämmittäisin puilla uunin, yöksi laittaisin uuniin lihapadan hautumaan. Jauhoja saisi joltain paikalliselta mylläriltä joista itse voisi leipoa leipää.

Ihmisten kunnioitus luontoa kohtaan on rapistunut täysin. Kaikkea halutaan yli omien tarpeiden, kaikkea pitäisi olla enemmän kuin paljon. Ihminen ei kunnioita enää luontoa, yritä suojella sitä. Työllä tehtyä rahaa tuhlataan uusimpiin kännyköihin, tietokoneisiin, tabletteihin, vaihdetaan pari vuotta vanha auto täysin uuteen ja arvotetaan ihminen auton arvon, talon hinnan tai muun, täysin turhan ja typerän mittarin mukaan.
Ennen jouluna riisipuuron päälle laitettiin kanelia ja sokeria. Tänään mennään kauppaan maustehyllylle ja ostetaan kaneli-sokeri seosta, koska ei nähdä niinkään pientä vaivaa, että siroteltaisiin eri purkeista ne kaksi ainesosaa.

Sen sijaan, että ihminen pyrkisi takaisin luontoon, yrittäisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa, ottaisi sieltä vain sen mitä tarvitsee, me annamme rahan pyörittää ja määrittää elämämme. Emme kerää marjoja tai sieniä metsästä, keitä hilloksi tai mehuiksi. Pakasta. Me menemme kauppaan ja ostamme sieltä. Tai annamme isovanhempiemme, vanhempiemme tehdä sen. Emme ole valmiita raatamaan omamme eteen, ellei kyse ole 12 tunnin työpäivistä ilmastoidussa toimistossa jakkupuku päällä.

Työ ja vain työ merkitsee mitään. Jotta saadaan satojen tuhansien laina, kivitalo läheltä kaupunkia ja ihmisiä. Ei olla valmiita palaamaan juurille. Opettamaan lapsille kuinka ongitaan kala, sen jälkeen suomustetaan ja perataan. Kuinka kerätään marjoja, putsataan ja pakastetaan. Kuinka pilkotaan raparperit hilloa ja perunat päivällistä varten. Kuinka sytytetään saunan kiukaaseen tuli, jotta päästään illalla saunaan. Elämänarvoja, joissa asioiden eteen joutuu tekemään töitä ja silti kohtaamaan pettymyksiä, koska elämän kuuluu kulkea niin.

Sen sijaan lapset osaavat käyttää teknologiaa, ohittaa salasanoja, löytävät kaiken taatusti haitallisen alle 10 vuotiaana internetistä. Lapset eivät koe pettymyksiä, munankuori-malli on käytössä. Lapsilta ei kielletä mitään, ei vaadita mitään. Annetaan haistatella, antaa piupaut kotona vallitseville säännöille ja vanhemmille. Kotiarestista karataan, valehdellaan tarpeen mukaan.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, käsky joka löytyy myös Raamatusta, ei ole enää itseisarvo lainkaan. Vanhemmat hyväksyvät sen, että lapsi on hankala. Kyllä se päiväkoti ja koulu kasvattaa. Kun ei tuo usko, eikä siihen auta käskyt tai kuri. Annetaan olla.

Meidän kotona lapsille tullaan opettamaan auktoriteetti. On ok kokeilla omia rajoja, juosta, kaatua, saada naarmu polveen joka putsataan, laastaroidaan vain, jotta lapsi voi juosta ja kaatua uudelleen. Kuinka elämä ja luonto vaatii työtä ja kunnioitusta. Kuinka luonnosta otetaan se mitä tarvitaan, ja jätetään muu rauhaan. Arvostetaan toisia ihmisiä, vanhempia.
Mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Vanhempien tulee ansaita lasten kunnioitus. Aiheesta teen joskus erillisen postauksen, mutta sivumainintana asuinympäristöön liittyen.

Miettikää Saimaata, suurta suurta järveä. Joka on ollut olemassa jo ennen kuin minä olin pilke äitini silmäkulmassa. Ennekuin mummoni oli edes tavannut pappaani. Saimaata, joka tulee olemaan olemassa vielä kun minunkin lapsenlapseni siunataan haudan lepoon. Ellei ihminen tule ja tuhoa kaikkea kaunista, säilyttämisen arvoista maapallolta. Luontoa. Meidän elinympäristöä.

Sen sijaan, että hankkii uuden tabletin, kännykän, uudemman auton, harrastukseksi moottoripyörän, pleikkarin tms. Voisi säästää rahaa, opetella elämään vaatimattomammin, luontoa kunnioittaen ja  elämän eteen työtä tehden.
Omana tulevaisuuden tavoitteena on siirtyä tekemään 4 päiväistä työviikkoa, jotta voin olla kotona läsnä tulevaisuudessa lapsilleni, miehelleni, kodilleni ja maalle joka vaatii hoitoa, kunnioitusta ja huolenpitoa, jotta voin nauttia sen antimista vuosi toisensa jälkeen.
Kun työura on omalta osalta ohi, voin pysähtyä toivottavasti katsomaan omalta laiturilta Saimaata, joka jatkaa väsymätöntä liikettään, vuosi vuoden perään. Minua on lasteni myötä siunattu lapsenlapsilla joille pyrin opettamaan samoja elämänarvoja kuin omille lapsilleni. Jotka leikkivät navetassa, hoitavat eläimiä, opettelevat ukin kanssa korjaamaan traktorin, auton. Jotka ovat lopulta se syy, miksi olemme täällä. Miksi ihminen on luotu. Ei se kaikki maallinen turha, jonka ihminen keksii, luo, ostaa helpottaakseen elämäänsä. 

Sen rinnalla pankkitilillä olevat numerot, desimaalit, pilkut ja kaikki muu täysin turha ei paina. Rahaa ilman ei pärjää, mutta vähemmällä voi opetella pärjäämään. Auton ei tarvitse olla kymmenien tuhansien arvoinen. Se riittää, että sillä pääsee turvallisesti töihin ja kotiin. Talon ei tarvitse olla linna, se riittää, että siellä on tilaa kaikille asujille ja se palvelee meitä käyttötarkoituksellaan. Maata ei tarvitse olla satoja hehtaareja, sen verran, että me voimme tulla toimeen sen antimilla ja pitää kotieläimiä.

Kun sinut, lukija, lasketaan haudan lepoon, ei pankkitilisi saldo seuraa sinua. Toki voit rahoillasi ostaa vaikka kullatun arkun, vaan kun viimeinen henkäys on vedetty, vastataan seuraavassa todellisuudessa ihmistä suuremmalle voimalle, jonka minä tunnen Jumalana.
Joten sen henkäys, vajaa vuosisata jonka me kukin täällä kuljemme, on viisasta käyttää hyvin. Pysähtyä arvioimaan nykymaailmaa, kriittisesti. Voinko minä tänään tehdä toiminnallani maailmasta vähän paremman paikan, jotta se olisi olemassa lapsilleni ja heidänkin lapsilleen?